Suomessa on eletty viime vuodet poikkeuksellisia aikoja. Ensin tuli korona ja sitten Ukrainan sota. Aikamme on kaivannut johtajia ja suomalaiset arvostavat vahvoja päättäjiä.
– Hyvä johtajuus pitää aina suhteuttaa omaan aikaansa, sen kulttuuriin ja poliittiseen järjestelmään, sanoo Tampereen yliopiston yliopistolehtori Mikko Lahtinen Verkkouutisille. Lahtinen on tutkinut poliittisia aatteita ja ideologioita aina antiikista Machiavelliin ja edelleen nykypäivään.
Mutta millaisia ominaisuuksia hyviin johtajiin on liitetty aikojen kuluessa? Hyviä johtajia ja heidän ominaisuuksiaan ja johtajille soveliasta toimintaa on mietitty jo antiikista lähtien sekä Kreikassa että Roomassa.
– Antiikin Kreikassa hyvään johtamiseen kuului, että asioita voitiin sopia myös rauhanomaisesti puhumalla ja sovittelemalla. Politiikassa pitää voida käydä kiistoja niiden johtamatta väkivaltaan. Platonin filosofijohtajalta taas periytyy se, että johtajan pitää kyetä näkemään yhteinen hyvä tai yleinen etu. Johtajan pitää olla viisas ja maltillinen arvioissaan, Mikko Lahtinen toteaa.
Antiikin Roomasta tulee erityisesti retoriikan traditio, jota painotti esimerkiksi Cicero. Johtajissa arvostettiin sitä, että johtaja oli vakuuttava ja hänellä piti olla hyvä esiintymistaito. Myöhemmin keskiajalla Machiavelli korosti kansan suosion tärkeyttä johtajalle.
– Sellainen johtaja, joka pistää kovalla kurilla harvat ja valitut järjestykseen voi olla hyvä johtaja monien mielestä. Machiavellin mukaan hallitsijan kannattaa liittoutua kansan kanssa, koska se on hänen paras turvansa häntä haastavaa eliittiä vastaan, sanoo Lahtinen.
Uudemman ajan johtajista Lahtinen nostaa esiin Ranskan Charles de Gaullen. Samalla tavalla myyttinen kansan miehenä esiintynyt Urho Kekkonen käytti kansan suosiota hyväkseen.
Onko Kekkonen jättänyt jälkensä suomalaisten mieliin siitä, millaisia hyvät johtajat ovat? Kekkosta ja hänen aikaansa on jälkikäteen kritisoitu monesta seikasta, mutta Suomessa arvostetaan presidenttejä edelleen arvojohtajina.
Tätä tukevat Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:n Taloustutkimuksella teettämät tutkimukset, joista viimeisin on julkaistu vuonna 2022.
– Tiivistetysti voi sanoa, että kyselytutkimukset kertovat, että suomalaiset haluavat vahvan johtajan. Tämä asia ei ole muuttunut 1990-luvusta tähän päivään, sanoo Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Juho Rahkonen Verkkouutisille.
– Aina, kun meillä on presidentinvaalit niin asetelmat voi tiivistää siihen, että kansa haluaa Kekkosen.
Vahvoja johtajia
Mikko Lahtinen allekirjoittaa sen, että suomalaiset arvostavat vahvoja johtajia, mutta ei usko Kekkosen vaikutuksen olevan enää kovinkaan suuri. Hänen mukaansa Kekkonen ei näyttäydy nykyisille sukupolville enää vain positiivisessa valossa.
– Pitää muistaa, että Kekkonen kuoli jo vuonna 1982. Meillä suurin osa aikuisväestöstä ei muista Kekkosen aikaa. Mutta oli Kekkonen tai kuka tahansa, niin meillä Suomessa presidentti-instituutio on korkeassa arvossa, Lahtinen sanoo.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on valtavan suosittu yli puoluerajojen. Presidentillä on Suomessa valtaa vain ulkopolitiikan johtajana, mutta suuren kansansuosion takia Niinistöllä on valtaa myös arvojohtajana.
EVA on vuonna 2005 teettänyt tutkimuksen suomalaisten arvoista ja ominaisuuksista, joita he arvostavat johtajissa. Kahdessakymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon, mutta jotakin asenteista on paikannettavissa tähän päivään. Suomalaiset eivät esimerkiksi 20 vuotta sitten kaivanneet sitä, että johtajat ravistelivat instituutioita.
Baldassare Castiglione on kirjoittanut teoksen Hovimies. Hovimiehen yksi tärkeimmistä taidoista oli saavuttaa keveys kaikessa toimessaan, jota kutsuttiin sprezzaturaksi. Välimerellistä sprezzaturaa suomalaisista johtajista on turha hakea ja täällä sellaista ei juuri arvostetakaan, mutta Suomessa on omanlaisensa sprezzatura.
– Luulen, että suomalainen keveys tarkoittaa sitä, että arvostamme johtajia, jotka pystyvät hoitamaan asioita sujuvasti. Meillä Suomessa arvostetaan asioiden nopeaa hoitamista. Hyvä johtaja laittaa asioiden pyörät pyörimään. Jos johtaja olisi vähän dandymainen tai turhan hienosteleva, niin se enemmän aiheuttaisi kritiikkiä, Lahtinen sanoo.
Lahtisen mukaan suomalaiset pitävät johtajaa, joka kiinnittää liikaa huomiota pukeutumiseensa ja ulkonäköönsä pinnallisena ja epäluotettavana. Suomalaisen johtajan pitää olla vakavampi ja harmaampi.
Hänen mukaansa tilanne on hieman sukupuolittunut johtajien kesken. Naisjohtajille sallitaan hieman vähemmän harmautta kuin miesjohtajille, mutta heidänkin kohdallaan kriteerit ovat tiukat.
– Saksan liittokansleri Angela Merkel hoiti sen niin, että hän oli aina housupuvussa, ei koskaan hameessa, sanoo Lahtinen.
Suomen pääministeri Sanna Marin on myöskin nauttinut suurta kansan suosiota. Hän on kuitenkin ravistellut instituutiota, omien sanojensa mukaan tietoisestikin.
– Marinille on jo korona-aikana rakentunut vakavasti otettava pohjavire. Hän on onnistuneesti tasapainoillut pääministeri-instituutioon perinteisesti kuuluvan vakavamielisyyden ja nuorempaan äänestäjäkuntaan vetoavien asioiden välillä, Rahkonen sanoo.
– Suomalaiselta johtajalta haetaan vakautta ja maanläheisyyttä, ei pidä olla mikään politiikan rokkitähti. Suomalaiset ovat kaukaa viisaita, liian karismaattinen johtaja johtaa vallan keskittymiseen.
