Alkuviikon budjettiriihi oli hallituksen viimeinen näytön paikka tehdä merkittäviä päätöksiä, joilla vahvistetaan Suomen kestävää kasvua ja työllisyyttä.
Lopputulos: velkaantuminen jatkuu, työllisyysuudistuksia siirrettiin jälleen, tutkimus- ja innovaatiorahoitukseen tuli vain hetken helpotus ja asiantuntijat pettyivät ilmastopäätösten löysiin kirjauksiin.
Opiskelijoiden tulorajoja nostetaan – mutta vain ensi vuodeksi. Kotitalousvähennystä korotetaan – väliaikaisesti.
Merkittäviä, rakenteellisia työllisyyspäätöksiä siirrettiin taas, olisikohan ainakin viidettä kertaa – tällä kertaa ensi helmikuulle, sopivasti aluevaalien yli. Kaiken päälle hallitus ottaa vielä lisävelkaa keskellä noususuhdannetta kuin eurokriisin vuosina.
Miten on mahdollista, että keskellä nousukautta hallitus rikkoo omia menokehyksiään ja ottaa uutta velkaa lähes 7 miljardia ensi vuonna?
Hallitus piiloutuu positiivisen talouskehityksen taakse, kun pitäisi hahmottaa iso kuva: Suomi velkaantuu, väestö ikääntyy ja työikäinen väestö supistuu. Rakenteellisten uudistusten välttämättömyyden tunnustavat kaikki, mutta teot puuttuvat.
Hallituksen kyvyttömyys tehdä päätöksiä huolettaa ennen kaikkia tulevien sukupolvien puolesta.
Nyt tarvittaisiin kykyä priorisoida menokohteita ja panostaa pitkäjänteisesti kasvun edellytyksiin: osaamiseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä rakenteellisiin työllisyysreformeihin, jotka mahdollistaisivat työllisyysasteen pysyvän nostamisen lähemmäksi 80 prosenttia, pohjoismaiselle tasolle.
Hallituksen TKI-verovähennys jäi puolitiehen – miksi rohkeus ei riitä uudistumiseen?
Budjettiriihen lopputulos osoittaa, että hallitukselta puuttuu todellinen sitoutuminen Suomen kestävän kasvun rakentamiseen.
OECD-maissa laajasti käytössä olevaa yritysten TKI-verokannustinta ehdotettiin ennen riihtä hallitukselle keinoksi nostaa Suomen TKI-uraa kasvuun. Hallitus ei tätä toteuttanut, vaan päätyi tekemään vähäisiä muutoksia jo käytössä olevaan kannustimeen, joka on hyvä, mutta täysin riittämätön. Nykyisen ostotutkimusta koskevan vähennyksen ongelmana on paitsi määräaikaisuus, myös rajaus, joka jättää pois yritysten omat tutkimus- ja innovaatiomenot.
Tarvitsemme laajan, pysyvän ja yrityksille ennustettavan TKI-verokannustimen, joka houkuttelee investoimaan uudistumiseen.
Tarvitsemme selkeän signaalin siitä, että Suomi on houkutteleva maa osaamiselle ja että kovassa kansainvälisessä kilpailussa yritysten tuotekehitystä kannattaa tehdä juuri Suomessa.
Ilman yksityisten TKI-investointien kasvua Suomi ei tule pääsemään neljän prosentin BKT-tavoitteeseen.
Hallitus perui tieteeseen suunnittelemansa leikkaukset, mutta vain vuodeksi. Tutkimusrahoituksen tulevaisuus on epävarma.
Päätöksistä paistaa rohkeuden puute. Ei ole uskallusta ottaa isoja askeleita ja tehdä valintoja, joita vaadittaisiin kestävään kasvuun.