Pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallituksen alkutaival on ollut kivinen. Hallituksen pitää nyt saada rivinsä suoraksi. Se tarkoittaa että kaikkien puolueiden on tosissaan ja uskottavasti irtosanouduttava rasismista ja ääriliikkeistä, ja osoitettava käytännön teoilla olevansa täyden luottamuksen ja vastuun arvoinen. Suomen tulevaisuuden kannalta kyse on tärkeistä kuukausista.
Hallituksen soisi pääsevän nyt toteuttamaan hallitusohjelmaansa, mikä vaikeista neuvotteluista huolimatta on varsin hyvä. Brysselistä katsottuna erityisesti hallitusohjelman selkeät kirjaukset Suomen EU-vaikuttamisen parantamiseksi ovat erinomaisia.
Orpon hallituksen ohjelmassa linjataan että Suomi on aktiivinen, luotettava ja ratkaisuhakuinen jäsenmaa, joka toimii aloitteellisesti, rakentavasti ja ennakoivasti edistääkseen omia tavoitteitaan. Ydinajatuksena on, että vahva EU:n kannattaminen ei tarkoita kritiikittömyyttä, vaan määrätietoisesti vaikuttamista unionin suuntaan ja Suomen kansallisen edun puolustamista.
Kokoomus on Suomen suurimpana Eurooppa-puolueena jo pitkään peräänkuuluttanut Suomen EU-vaikuttamisen terävöittämistä. Monilla aloilla jopa 80 prosenttia Suomen lainsäädännöstä perustuu EU-lakeihin. Pienenä syrjäisenä jäsenmaana EU-linjamme on oltava äärimmäisen selkeä, jotta voimme kohdistaa vaikuttamistyön oikein ja priorisoida meille kaikista tärkeimpiä kysymyksiä. Suomen oma kirkas visio on myös edellytys sille, että pystymme tehokkaasti edistämään viestejämme yhdessä muiden samanmielisten jäsenmaiden kanssa.
Viime vuosina tässä ei parhaalla tavalla ole onnistuttu. Suomen linja on usein ollut liian näkymätön. Sitran toukokuussa 2022 julkaiseman selvityksen mukaan Suomessa kyllä puhutaan paljon ennakkovaikuttamisesta, mutta käytännössä sitä ei riittävästi tehdä. Edellinen hallitus ei kyennyt selkeästi identifioimaan eikä siten myöskään kylliksi hyödyntämään meille tärkeimpiä EU-politiikan vaikuttamisen paikkoja. Ei siitä huolimatta, että Suomi toimi jopa EU-puheenjohtajamaana. Hallituspuolueiden keskinäiset ristiriidat heijastuivat Suomen EU-politiikkaan ja hidastivat kannanmuodostusta monissa tärkeissä kysymyksissä. Sanna Marinin (sd.) hallituksen hoiperteleva linja näkyi Brysselissä erityisesti ilmasto- ja energiapolitiikan metsälinjauksissa.
Euroopan metsäisimpänä maana Suomen pitää olla erityisen tarkkana metsiä ja biotaloutta koskevien kysymysten kanssa. Oli erittäin haitallista, että kestävän rahoituksen luokittelujärjestelmä taksonomian ilmastokriteereitä säädettäessä Suomi ei saanut kantaansa muodostettua vasta kuin aivan EU-neuvoston ja parlamentin äänestysten alla. Lopputulemana kestävän ja aktiivisen metsätalouden ilmastohyötyjä ei huomioida kriteereissä. Samanlainen tilanne toistuu nyt käsiteltävässä luonnon ennallistamisasetuksessa, jonka valmisteluun Suomen hallitus ei varautunut riittävästi.
Komission alkuperäinen esitys ei ottanut huomioon suomalaisen luonnon erityispiirteitä eikä jättänyt liikkumavaraa kohdentaa luonnon tilaa parantavia toimia sinne missä niitä olisi ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti järkevää toteuttaa. Lopulta Suomi jäi neuvoston äänestyksessä asetusta vastustavaan vähemmistöön.
Lainsäädäntötyö asetuksesta on vielä kesken ja lopputulemaan voidaan vielä jonkin verran vaikuttaa, mutta Suomelle näin tärkeissä kysymyksissä meidän olisi oltava liikkeellä jo ennakoivasti.
Suomalaisen EU-vaikuttamistyön parantaminen vaatii sekä hallitukselta, ministeriöiltä että eduskunnalta aktiivisempaa otetta, tiiviissä yhteistyössä sidosryhmien kanssa.
Orpon hallituksen ohjelmassa on paljon hyvää konkretiaa valmistelun parantamiseksi. Hallitus aikoo uudistaa koko EU-vaikuttamisen rakennetta: Valtioneuvoston EU-ohjausjärjestelmä selkeytetään ja esimerkiksi EU-tuomioistuinasioiden valmistelu siirretään ulkoministeriöstä valtioneuvoston kansliaan. Suomen EU-edustuston työ Brysselissä kytketään tiiviiksi osaksi valtioneuvoston toimintaa. Suomen kansallisen edun edistäminen EU:ssa nostetaan jokaisen ministeriön pääprioriteetteihin ja viranhaltijoiden EU-osaamiseen panostetaan.
Ensimmäistä kertaa Suomen hallitusohjelmaan on nyt kirjattu myös uusi virkamiesohjelma, jolla edistetään suomalaisten viranhaltijoiden pääsyä EU-tehtäviin ja etenemistä toimielinten sisällä. Samalla eduskunnan mahdollisuuksia osallistua EU-kannanmuodostukseen aikaistetaan ja parannetaan. Hyviä linjanvetoja.
Hallitusohjelma pureutuu myös Suomen EU-vaikuttamisen ajoituksen parantamiseen. Tällä hetkellä Suomen viranhaltijat joutuvat liian usein toimimaan ennakkovaikuttamisessa vain yleislinjausten kuten hallitusohjelman kirjausten ja EU-selonteon perusteella. Suora vaikuttaminen tapahtuu pääosin vasta kun EU-parlamentti ja neuvosto jo käsittelevät komission esitystä. Tällöin ollaan auttamattomasti myöhässä. Toimia pitää jo silloin kun komissio vasta valmistelee lainsäädäntöjä.
Orpon hallitusohjelma linjaa selkeästi että Suomi valmistelee omat kantansa ja esittää omat ratkaisumallinsa jo ennen komission esityksiä. Kerran vaalikaudessa annettavasta EU-selonteosta siirrytään jatkuvaan strategisten prioriteettien määrittämiseen, vaikuttamiseen ja seurantaan. Hallitus valmistelee valtioneuvoston periaatepäätöksen ennakkovaikuttamisen järjestämisestä sekä laatii vuosittain konkreettisen EU-vaikuttamisstrategian Suomelle keskeisistä EU-kysymyksistä.
Nämä kaikki ovat tervetulleita ja tarpeellisia uudistuksia Suomen EU-äänen vahvistamiseksi. Nyt olisi syytä lähteä niitä toteuttamaan. Vuoden kuluttua kesäkuussa järjestetään seuraavat EU-vaalit, ja seuraavan komission työohjelmaa jo rakennetaan. Siihen myös Suomen tavoitteet on saatava sisään.