Vastikään julkaistua hallitusohjelmaa voi kuvata työlainsäädännön näkökulmasta rohkeaksi. Demareiden istuessa hallituksessa ay-liikkeen asemaa on vaalittu tai pönkitetty, mutta muutkin hallituskokoonpanot ovat pelänneet Hakaniemen herrojen suututtamista. Suomalainen konsensushakuinen politiikka on ajautunut poliittiseen ympäristöön, jossa pienempienkin työmarkkinoihin liittyvien muutosten vaikutuksia on kauhisteltu ja paisuteltu. Kenties joskus tulevaisuudessa myös työmarkkinauudistuksia voisi tehdä ilman syytöksiä kaikkien kannattaman hyvinvointivaltion tuhoamisesta.
Esimerkiksi hallitusohjelmakommentaareissa työoikeuden emeritusprofessori Seppo Koskinen kuuluu samaan vanhaan koulukuntaan toteamalla Demokraatissa: “Harvoin suoritetaan tällaista yhteiskuntakokeilua näin laajamittaisena kuin nyt.”
Toki hallituksen suunnittelemat uudistukset ovat merkittäviä, mutta ei tässä isossa kuvassa hirveän kauas nykytilasta todennäköisesti liikuta: enemmän joustoja ja yhdenvertaisuutta, mutta pääosin instituutiot pysyvät ennallaan.
Tällä hallituskokoonpanolla on miljoonan dollarin mahdollisuus hieman tasapainottaa työmarkkinoiden rakenteellisia yhdenvertaisuusongelmia ja melko hyvin hallitusohjelma linjauksissaan onnistuu.
Kärkkäimmät sosiaalimedialistit ovat vaatineet jo yleislakkoa, mutta sosiaalinen media jääköön omaan arvoonsa. Saattaa kuitenkin olla, että hallituskaudella on työmarkkinaselkkauksia luvassa – näin voi melko varmastikin luvata pääministeri Juha Sipilän kokemuksia muistellessa.
Seuraavassa kolme kiinnostavaa hallitusohjelmakirjausta työmarkkinoihin liittyen ja lyhyt kommentaari perään.
1. “Pohjoismaisen käytännön mukaisesti poliittisen työtaisteluoikeuden käyttöä rajoitetaan enintään yhden vuorokauden mittaisiin mielenilmaisuihin.
Hallitus muuttaa lainsäädäntöä niin, että tukityötaistelut asetetaan suhteellisuusarvioinnin ja työriitalain mukaisen ilmoitusvelvollisuuden kohteeksi. Jatkossa laillisia tukityötaisteluita ovat ne, jotka ovat kohtuullisia suhteessa tavoitteisiin ja joiden vaikutukset kohdistuvat vain työriidan osapuoliin.
Laittomasta työtaistelusta tuomittavan hyvityssakon tasoa korotetaan ja sakon ylärajaksi säädetään 150 000 euroa ja alarajaksi 10 000 euroa. Työtuomioistuimen laittomaksi työtaisteluksi tuomitseman lakon jatkamisesta säädetään työntekijälle 200 euron seuraamusmaksu laittomaksi tuomittuun työtaisteluun osallistumisesta”.
Lakko-oikeus kuuluu itsestään selvästi kaikille. Ongelmia alkaa kuitenkin syntymään, kun lakkoasetta käytetään vastuuttomasti. Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT:n menneiden vuosien toiminta saattaa olla yhtenä motivaattorina hallituksen kirjaukselle. On mielenkiintoista, että koska tahansa yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittinen toimiala voi julistautua lakkoon “poliittisin perustein”. Tällaisten poliittisten lakkojen kustannukset lankeavat kaikille suomalaisille, joten lienee vähintään luonnollista, että tällaista toimintaa hieman suitsitaan.
2. “Hallitus laajentaa paikallisen sopimisen edellytyksiä poistamalla työlainsäädännöstä järjestäytymättömiä, yleissitovaa työehtosopimusta noudattavia yrityksiä koskevat paikallisen sopimisen kiellot.”
On erittäin kummallista, että näin pitkään on ollut voimassa lainsäädäntö, joka antaa järjestäytyneille yrityksille rakenteellisesti paremmat sopimisen mahdollisuudet kuin järjestäytymättömille. Tällaisen toiminnan luulisi olevan perustuslain vastaista, mutta ilmeisesti näin ei ole. Vaikea lopulta sanoa, koska Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta, jossa epäselvyyksiä voisi testata. Yhtä kaikki järjestelmä on asettanut yritykset karkeasti eriarvoiseen asemaan ja hyvä on, että epäkohta vihdoin korjataan.
3. “Paikallinen sopiminen mahdollistetaan yritystasolla niin, että sopijana voi olla luottamusmies, luottamusvaltuutettu, muu henkilöstön valitsema edustaja tai koko henkilöstö.”
Luottamusmieslukko on toinen melko kummallinen yksityiskohta nykyjärjestelmässä. Toisin sanoen yritys voi neuvotella paikallisesti vain luottamusmiehen kanssa. Mikäpäs siinä, jos eläisimme mielikuvitusmaailmassa, jossa kaikki työntekijät olisivat järjestäytyneitä – mutta kun eivät ole. Suomessa on paljon yrityksiä, joissa luottamusmiestä ei yksinkertaisesti ole, joten paikallinen sopiminen jää puheen tasolle. Luottamusmieslukon poistaminen asettaa yritykset yhdenvertaisempaan asemaan ja antaa työntekijöille enemmän sopimisen joustoa.
