Hallintokantelun voi tehdä valtion tai kunnan viranomaisen, siihen virka- tai työsuhteessa olevan henkilön tai muun julkista hallintotehtävää hoitavan lainvastaisesta menettelystä tai velvollisuuden täyttämättä jättämisestä.
Kantelu tehdään viranomaisen toimintaa valvovalle viranomaiselle. Se ei tähtää päätöksen muuttamiseen tai kumoamiseen eikä kanteluun annettu ratkaisu ole valituskelpoinen päätös. Nykyisin suuri osa hallintokanteluista tutkitaan täysmittaisessa menettelyssä selvityksineen, kuulemisineen ja vastineineen.
Uuden lain mukaan valvovan viranomaisen tulee tapauskohtaisesti arvioida, millaisia toimenpiteitä kukin kantelu edellyttää. Se voi ohjata valvottavaa kiinnittämällä huomiota hyvän hallinnon vaatimuksiin tai ilmaista käsityksensä lain mukaisesta menettelystä. Vahvin keino on huomautuksen antaminen valvottavalle. Nykyisin laissa ei ole säännöksiä hallintokantelujen seuraamuksista.
Kahta vuotta vanhemmasta asiasta tehtyä hallintokantelua ei enää tutkita, ellei siihen ole erityistä syytä. Vanhentumisaika alkaa kulua lainvastaiseksi väitetystä viranomaisen toimesta, mutta merkitystä voi olla myös sillä, milloin kantelija on saanut tiedon ratkaisusta tai toimenpiteestä.
Hallintokantelujen määrät ovat 2000-luvulla voimakkaasti kasvaneet. Laki korostaa viranomaisten velvoitetta huolehtia hallintoasian käsittelystä silti ilman aiheetonta viivytystä. Viranomaisille tulee velvollisuus määritellä odotettavissa oleva käsittelyaika sellaisille toimialansa keskeisiin asiaryhmiin kuuluville asioille, joissa ratkaistaan, saako henkilö hakemansa oikeuden tai edun. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset lupa-asiat tai lakisääteisten etuuksien taikka avustusten myöntäminen.