Verkkouutiset

Presidentti Mauno Koivisto ja varapresidentti George H. W. Bush 1983. LEHTIKUVA / JUHA JORMANAINEN

”Häkellyttävä” tieto – Mauno Koivisto pyysi KGB:lta lisäyksiä USA:n johdolle lähettämiinsä tietoihin

Historioitsija kertoo uutuuskirjassaan Suomen presidentin suuren riskin tavasta toimia venäläisten kanssa.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Keskiviikkona julkaistaan Juho Ovaskan väitöstutkimukseen perustuva teos Käänne – Suomen irtiotto Kremlistä Eurooppaan (Docendo). Se käsittelee presidentti Mauno Koivistoa Suomen johdossa 1982–1992.

Kirjassa kerrotaan keväästä 1984, jolloin presidentti Mauno Koivistolle järjestettiin ensimmäisenä valtionpäämiehenä tapaaminen uuden neuvostojohtaja Konstantin Tshernenkon kanssa. Palattuaan Koivisto kirjoitti USA:n silloiselle varapresidentille George H.W. Bushille. Havainnot uudesta neuvostojohtajasta olivat Ovaskan mukaan ”käypää valuuttaa kirjediplomatiassa”.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)

Sitten Ovaskan kirjassa tulee uutispommi:

Koivisto kirjoitti vaikutelmistaan ja luottamuksen osoitukseksi liitti mukaan keskustelumuistiinpanoja käydyistä neuvotteluista. Koivisto tulkitsi, ettei Neuvostoliitossa ollut tapahtunut muutoksia amerikkalaisiin tai aserajoituksiin nähden. Ennen kirjeen lähettämistä Bushille Koivisto näytti kirjeen Viktor Vladimiroville siltä varalta, jos tällä olisi siihen lisättävää, kirjassa todetaan.

Viktor Vladimirov oli Neuvostoliiton KGB:n residentti eli ykkösmies Helsingissä. Kirjan lähdeviitteiden perusteella Vladimirov oli vastannut kahden vuorokauden sisällä, ettei hänellä ollut lisättävää.

Koiviston tapa tiedustella KGB:n paikallispäälliköltä mahdollisia lisäyksiä toisen vieraan valtion johdolle lähetettävään kirjeeseen oli häkellyttävä, Juho Ovaska kirjoittaa.

Välittömänä perusteena saattoi olla diplomaattinen kohteliaisuus, mutta Koivisto esiintyi Bushin suuntaan ulkopuolisena korkean tason tiedonvälittäjänä ja tarjosi samaan aikaan Vladimiroville mahdollisuutta vaikuttaa kirjeen sisältöön. Tieto Koivisto–Bush kirjeenvaihdosta levisikin itäblokin maiden tiedustelukanavissa. Kirjeen sisältö tunnettiin pian Moskovassa ja Berliinissä, teoksessa viitataan Stasiin.

Vuoto tapahtui Suomessa korkeimmalta tasolta. Koiviston tavoitteena oli epäilemättä välittää rakentavia signaaleita supervaltojen välillä, mutta kirjeen näyttäminen oli siitä huolimatta erittäin suuri luottamuksen osoitus ja samalla yhtä suuri riski Suomelle. Jos tieto Koiviston menettelytavasta olisi vuotanut ulkopuolisten tietoon, niin luottamus Suomen välittämiin tietoihin tuskin olisi koskaan palautunut. Kaikkea suomalaisten välittämää tietoa olisi voinut sen jälkeen pitää propagandistisena. Koivistolla oli siis korkeat panokset kirjediplomatiassa.

Kirjan kohdan lähdeviitteenä mainitaan ”Mauno Koivisto varapresidentti George Bushille 22.5.1984 ja sen liitteenä ”Excerpts from notes on Chernenko’s statement”; Mauno Koiviston kirjeluonnos; Bushille lähetettävän kirjeluonnoksen suomenkielinen versio, jonka yläreunassa päiväys ”V.[iktor].V[ladimiroville]:lle 13.5.84. Jos näkökohtia, saatava pian. 15.5. vastaus: ei lisättävää.””.

Juho Ovaska. Docendo

 

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Viikon suosituimmat videot
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)