Euroopan komissio julkisti viime tiistaina lainsäädäntöehdotuksensa, jolla euroalueen yhteinen talletussuojajärjestelmä rakennettaisiin vuoteen 2024 mennessä.
Pääekonomisti Veli-Matti Mattila Finanssialan Keskusliitto FK:sta painottaa, että ero eri maiden pankki- ja talletussuojajärjestelmien kestävyydessä ja kunnossa on suuri.
– On suuri riski, että suomalaiset pankit – ja viime kädessä niiden asiakkaat – joutuvat kantamaan vastuuta yhteisen talletussuojan kustannuksista epäreilulla tavalla. Yhteisen järjestelmän luomisen sijaan on keskityttävä yhdenmukaistamaan eri maiden kansalliset talletussuojajärjestelmät talletussuojadirektiivin mukaisesti, hän sanoo
FK:n toimitusjohtaja Piia-Noora Kaupin mielestä nyt vuoden toiminnassa ollut yhteinen pankkivalvonta on tärkeä osa pankkisektorin vakauttamista.
– Pankkiunioniin sisältyvä yhteinen kriisinratkaisurahasto luo jo laajan yhteisvastuun eri maiden pankkien välille. Suomalaisten pankkien osuus rahaston kustannuksista on arviolta noin miljardi euroa. Suomalaista näkökulmasta katsottuna emme halua enempää lisätä yhteisvastuuta, Kauppi sanoo.
Kauppi vaatii, että talletussuojajärjestelmän rooli on arvioitava huolella uudessa kriisinratkaisukehikossa. Kehikon mukaan jatkossa pankkikriisien kustannukset katetaan ensisijaisesti sijoittajanvastuun kautta.
Euromaiden talletussuojajärjestelmät eroavat nykyään suuresti toisistaan. Erityisesti tämä koskee sitä, miten paljon niihin on ennakkoon kerätty varoja pankeilta. Monissa euroalueen maissa niitä ei ole kerätty ollenkaan.
Veli-Matti Mattilan mukaan myös pankkien kuntoerot ovat euroalueella suuret. Tämä näkyy esimerkiksi vakavaraisuusluvuissa ja järjestämättömien saamisten määrässä. Järjestämättömät saamiset kuvaavat pankkien saatavia, käytännössä lainoja, jotka ovat olleet hoitamatta yli 90 päivää. Suomessa näiden saamisten määrä on euroalueen pienin.
Komission ehdotus yhteisestä talletussuojajärjestelmästä on kolmivaiheinen. Aluksi kyse olisi kansallisten järjestelmien jälleenvakuuttamisesta. Kolmen vuoden kuluttua siirryttäisiin rinnakkaisvakuutusjärjestelmään, jossa eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän osuus lisääntyisi vähitellen. Viimeinen vaihe olisi täysin yhteinen eurooppalainen talletussuojajärjestelmä.
