Vaalit lähestyvät ja poliittisen keskustelun intensiteetti nousee. Kansalaiset alkavat herätä siihen, että huhtikuussa päätetään Suomen suunta seuraaville neljälle vuodelle.
Jokainen painottaa puolueen ja ehdokkaan arvioinnissa itselleen tärkeimpiä asioita. Vääriä kriteereitä ei ole. Toinen pohtii yksittäisiä linjauksia vaikkapa tasa-arvosta tai oluen myynnin sallimisesta kaupoissa, toinen taas aloittaa perehtymällä puolueiden vaaliohjelmiin tai ehdokkaiden vaalikonevastauksiin kattavasti.
Itselleni yksi aihealue nousee kaikkein keskeisimmäksi, kun mietin tulevaa vaalikautta. Se on talous ja työllisyys.
Olen seurannut julkisen talouden kehitystä ja hahmotellut omaa talouspoliittista linjaani tulevalle vaalikaudelle. Tässä kirjoituksessa esitän oman ehdotukseni Suomen finanssi- ja veropolitiikan lähtökohdiksi seuraavalla vaalikaudella. Jos minä saisin päättää, tällä tiellä Suomen taloutta vietäisiin eteenpäin. Talouslinjaa tulen painottamaan myös oman ehdokkaani valinnassa.
1. Julkinen talous tasapainoon vaalikauden aikana
Neljä vuotta sitten hallitusneuvotteluissa luotettiin, vasemmiston vaatimuksista, Suomen Pankin ja Valtiovarainministeriön ennusteita nopeampaan talouskasvuun ja positiivisempaan julkisen talouden skenaarioon. Toteuma oli päinvastainen ja vaikka hallitus reivasi kurssia toteuttamalla lisäsopeutusta, ei julkisen velan BKT-osuus ole taittunut eikä julkista taloutta saatu tasapainoon.
Perustan oman arvioni julkisen talouden tasapainotustoimien tarpeesta Valtiovarainministeriön ja Suomen Pankin ennusteisiin. Asiantuntijatieto on mielestäni ainoa uskottava tapa poliitikolle perustella talouspoliittiset tavoitteet ja linjat.
Nykyennusteiden mukaan julkisen talouden nettosopeutuksen tarve olisi noin 5 miljardia euroa rakenteellisen alijäämän kattamiseksi. Tämä jakautuisi valtiontalouden 3 miljardin euron nettosopeutukseen sekä kuntien menojen 2 miljardin euron sopeutukseen. Valtiolta jälkimmäinen edellyttää kuntien tehtävien karsimista ja toimintavapauden lisäämistä esimerkiksi tiukkarajaisia henkilöstömitoituksia tai tilamitoituksia väljentämällä. Kunnilta itseltään tämä vaatii niin ikään tuottavuuden parantamista ja ydintehtäviin keskittymistä.
2. Veropolitiikan tulee tukea työllisyyttä ja kasvua
Kasvua koko kansantalouden tasolla tukeva veropolitiikka edellyttää työn ja yrittäjyyden verotuksen keventämistä. Ekonomistien arvioiden mukaan haitallisinta työpaikkojen synnylle ja uusille investoinneille on nimenomaan työn ja yrittäjyyden verottaminen.
Kuitenkin ilman valtion toimia työn verotus uhkaa kiristyä, ei keventyä, kun työeläkemaksut nousevat ja ansiotasoindeksi nousee.
Tavoittelisin vaalikauden aikana työn ja yrittämisen verotuksen keventämistä yhteensä 2,5 miljardilla eurolla. Tämä tarkoittaa yhteisöveron alentamista sekä työeläkemaksujen kasvun ja ansiotasoindeksitarkistusten kompensointia ja yleistä ansiotuloveron alentamista kaikissa tuloluokissa. Pidemmän aikavälin tavoitteena tulisi olla paitsi sosiaaliturvan uudistamisessa myös veropolitiikassa se, ettei kukaan maksa yli puolta ansaitsemastaan lisäeurosta yhteiskunnalle. Kun työn ja yrittämisen verotusta kevennetään lisää tämä tehdyn ja teetetyn työn määrää ja edelleen laajentaa veropohjaa.
Työn ja yrittämisen verotuksen keventäminen 2,5 miljardilla eurolla samalla kuin tavoitellaan valtiontalouden 3 miljardin euron nettosopeutusta, vaatii menoleikkauksia ja tiettyjen verojen korotuksia. Oma esitykseni työllisyyttä ja kasvua tukevasta finanssi- ja veropolitiikasta alla.
– Menoleikkaukset: -4mrd
– Välillisten verojen korotukset: -1,5mrd
– Työn ja yrittämisen verotuksen keventäminen: +2,5mrd
– Valtiontalouden nettosopeutus: 3mrd
Muut kasvutoimet sekä mahdolliset uudet valtion menot tulisi rahoittaa budjetin sisäisin siirroin.
Mistä sitten leikkaisin? Olisin valmis toteuttamaan jäädyttämään valtion menot nimellisesti kahdeksi vuodeksi nykytasolleen. Tämän ohella jatkaisin määrätietoisesti rakenteellisten uudistusten toteuttamista siten, että ne laskevat suoraan valtiontalouden menoja. Esimerkkinä mainittakoon työn määrää lisäävä ansioturvan rakenteen uudistaminen.
Välillisiä veroja jouduttaisiin korottamaan työn ja yrittämisen verotuksen keventämiseksi. Yleisten korotusten lisäksi painottaisin alennettuja alv-kantoja, tupakan verotusta, kiinteistöveroa, sokeriveroa ja sähköveron nostoa 1. veroluokassa.
Muita veropolitiikan linjauksia
Yleisesti veropolitiikan tulisi olla ennustettavaa ja pitkälinjaista. Olisin valmis arvioimaan kriittisesti erilaisia verovähennyksiä, painottaen erityisesti ympäristölle haitallisia verotukia.
Palauttaisin perintöveron yleisen tason vuoden 2011 tasolle ja helpottaisin yritysten sukupolvenvaihdoksia perintöverotuksessa. Tämä voitaisiin rahoittaa kiinteistöveron korotuksin, korotusten tuotosta suurin osa menisi joka tapauksessa kunnille.
Liikenteen verotuksessa siirtyisin autojen hankinnan verotuksesta täysin niiden omistamisen ja käytön verotukseen, eli vuotuiseen ajoneuvoveroon ja polttonesteiden verotukseen.
Yritysverotuksen saralla yleisen yhteisöveron alennuksen ohella tavoittelisin askeleita kohti Viron veromallia pitämällä yhteisöveromme kilpailukykyisellä tasolla myös jatkossa. Harmonisoisin First North-listattujen yhtiöiden verotuksen ei-listattujen yhtiöiden kanssa, korjaisin tulonlähdejaon ongelmat ja peruisin varainsiirtoveroon tällä kaudella toteutetut korotukset. Viimeksi mainittu jämettää asuntokauppaa ja heikentää työvoiman liikkuvuutta.
Lasse Männistö on kokoomuksen kansanedustaja.