– Ukraina voi voittaa sodan Venäjää vastaan, mutta vain rakentamalla ”kansallisia selviytymiskykyjärjestelmiä” ja omaksumalla epäsymmetrisen teknologisen sodankäynnin sen sijaan, että toivoisi perinteisiä sotilaallisia läpimurtoja, kirjoittaa Ukrainan armeijan entinen ylipäällikkö, nykyinen Britannian-suurlähettiläs Valerii Zaluzhnyi Euromaidan Pressin julkaisemassa laajassa artikkelissa.
Kirjoittaessaan toimittaja Roman Romaniukin tulevaan kirjaan Mitä käytetään kolmannen maailmansodan taistelussa?, Zaluzhnyi esittää, että voitto riippuu sopeutumisesta uudenlaiseen sodankäyntiin, joka tekee tavanomaisista operaatioista yhä mahdottomampia.
– Voittomme avain ei ole pelkästään selviytymiskyky, vaan päättäväiset ja oikea-aikaiset vastaukset. Mutta näiden vastausten on kohdistuttava infrastruktuurin suojeluun ja teknologisiin kykyihin, ei alueellisiin saavutuksiin, hän kirjoittaa.
Zaluzhnyin analyysi selittää, miksi nykyiset taistelut ovat ajautuneet ensimmäisen maailmansodan kaltaiseksi umpikujaksi – ja miksi se itse asiassa luo Ukrainalle tien voittoon.
Miksi läpimurtooperaatiot eivät toimi
Tarkkuusaseiden aikakausi, joka hallitsi sodankäyntiä 1970-luvulta vuoteen 2022, on Zaluzhnyin mukaan päättynyt.
– Elektroninen sodankäynti estää nyt useimmat ohjatut ammukset. Taistelukentän tiedustelulennokit tekevät joukkojen liikkeistä tappavia. Tuloksena on musertava umpikuja, jossa kumpikaan osapuoli ei voi saavuttaa merkittäviä alueellisia etuja.
– Kun robotteja alkoi ilmestyä massiivisesti taistelukentälle, ne tekivät sotilaiden liikkeet mahdottomiksi. Emme voineet edetä venäläisiä kohti, eivätkä venäläisetkään voineet edetä, hän selittää.
Zaluzhnyi ennustaa, että tämän umpikujan aiheuttavat teknologiset tekijät jatkuvat noin vuoteen 2027 asti, jolloin uudet navigointijärjestelmät ja autonomiset aseet palauttavat mahdollisuuden hyökkäysoperaatioihin.
– Mutta siihen mennessä sekä väestörakenteen että talouden rajoitukset tekevät laajamittaisesta alueellisesta sodankäynnistä kohtuuttoman kallista. Sota on siirtymässä kohti ”kansakunnan vastustuskyvyn etäpurkamista” järjestelmällisten infrastruktuurihyökkäysten kautta etulinjan etenemisen sijaan.
Uusi voiton kaava
Entisen ylipäällikön mukaan Ukrainan selviytymisstrategiasta tulee sen voittostrategia. Se rakentaa järjestelmiä, jotka kestävät etäsodankäynnin, samalla kun kehitetään epäsymmetrisiä ominaisuuksia Venäjän infrastruktuuriin kohdistamiseksi.
– Teknologian kehitys sekä tulevien vuosien väestö- ja taloustilanne todennäköisesti suosivat näännytyssotaa. Ukrainan etuna on, että se sopeutuu tähän todellisuuteen nopeammin kuin Venäjä, hän kirjoittaa.
Voittokaava vaatii Zaluzhnyin mukaan kolme elementtiä.
Kansallinen selviytymiskykyinen infrastruktuuri: Sähköverkot, liikenneverkot ja hallintojärjestelmät, jotka on suunniteltu toimimaan jatkuvan hyökkäyksen alla. Ukraina on jo aloittanut tämän muutoksen pakon sanelemana.
Epäsymmetriset teknologiset ominaisuudet: Halvat, skaalautuvat autonomiset järjestelmät, jotka voidaan kohdistaa arvokkaita venäläisiä resursseja vastaan minimaalisilla kustannuksilla. Ukrainan innovaatio droonisodankäynnissä on esimerkki tästä lähestymistavasta.
Tietosodankäynnin puolustus: Yleisön moraalin ja mobilisointitoimien suojeleminen Venäjän psykologisilta operaatioilta, jotka on suunniteltu heikentämään vastarintaa.
– Sotastrategia ei keskity niinkään alueen valtaamiseen kuin vihollisen resurssien ja kykyjen ehtymiseen, kaaoksen luomiseen ja lopulta maan vastustuskyvyn heikentämiseen, Zaluzhnyi selittää.
Ukraina voi voittaa tällä tavalla
Zaluzhnyin mukaan Ukrainan edut kuluttavassa sodankäynnissä ovat todellisia, mutta vaativat strategista keskittymistä. Maa on jo osoittanut ylivoimaista ”taktista soveltamista ja teknologista tukea” verrattuna Venäjän numeerisiin etuihin.
– Ukrainan joukot saavuttivat ratkaisevia voittoja vuonna 2022 käyttämällä tarkkuusaseita, kuten Javelin-panssarintorjuntaohjuksia, HIMARS-rakettijärjestelmiä ja Neptune-meritorjuntaohjuksia, jotka tuhosivat Venäjän Mustanmeren laivaston lippulaivan, hän muistuttaa.
Mutta nämä menestykset tulivat ennen kuin elektroninen sodankäynti loi nykyisen umpikujan. Seuraava vaihe vaatii Zaluzhnyin mukaan erilaisia työkaluja.
– Autonomisia drooniparvia, jotka voivat ylikuormittaa ilmapuolustuksen. Kyberkykyjä, jotka kohdistuvat Venäjän kriittiseen infrastruktuuriin. Mikä tärkeintä, kestäviä järjestelmiä, jotka mahdollistavat Ukrainan toiminnan Venäjän infrastruktuurin rappeutuessa.
– Laajamittaiset, autonomisten, halpojen tarkkuusdroonien parvien hyökkäykset täysin uusia navigointikanavia käyttäen tuhoavat paitsi etulinjan henkilöstön, aseet ja sotilasvälineet, myös vihollisen kriittisen taloudellisen ja sosiaalisen infrastruktuurin, Zaluzhnyi ennustaa.
Hänen mielestään Venäjältä puuttuu Ukrainan innovaatiokapasiteetti ja kansainvälinen teknologinen tuki.
– Moskovan strategia perustuu Ukrainan moraalin heikentämiseen nopeammin kuin Ukraina voi heikentää Venäjän kykyjä. Mutta jos Ukraina rakentaa asianmukaiset selviytymisjärjestelmät, tästä tulee kilpailu, jonka Ukraina voi voittaa.
Ratkaisun aika on pian
Zaluzhnyin analyysin mukaan vuoteen 2027 mennessä teknologinen kehitys palauttaa mahdollisuuden massiivisiin tavanomaisiin operaatioihin, joissa käytetään ”täysin armottomia” autonomisia aseita.
– Jos Ukraina ei ole siihen mennessä saavuttanut ratkaisevia etuja kuluttavassa sodankäynnissä, se voi kohdata paljon vaarallisempia tilanteita. Tekoäly ja koneoppimisteknologiat kehittyvät edelleen nopeasti. Ensimmäistä kertaa ihmisen osallistuminen poistetaan kokonaan tai osittain paitsi valvontaprosessista, myös kohteisiin osumisesta koskevasta päätöksenteosta, hän kirjoittaa.
Zaluzhnyi toteaa, että ikkuna resilienssijärjestelmien ja epäsymmetristen kykyjen rakentamiseen kapenee.
– Mutta Ukraina on jo osoittanut, mikä on mahdollista. Haasteena on onnistuneiden innovaatioiden skaalaaminen samalla, kun suojellaan maan toiminnan mahdollistavaa infrastruktuuria.
Zaluzhnyin mukaan viitekehyksellä on vaikutuksia Ukrainan ulkopuolellakin. Useimmat Nato-maat eivät kykenisi käsittelemään Ukrainan säännöllisesti kohtaamia hyökkäyksiä.
– Pelkästään (viime vuoden) lokakuussa Ukraina kohtasi yli 2 000 ilmauhkaa, mukaan lukien drooneja ja ohjuksia. Harvat Nato-maat pystyisivät torjumaan tällaisen hyökkäyksen kuluttamatta ilmapuolustusjärjestelmiään loppuun.
Zaluzhnyi huomauttaa, että länsimaiset armeijat keskittyvät edelleen kalliisiin perinteisiin järjestelmiin, jotka haavoittuvat massiivisissa konflikteissa.
– Samaan aikaan todellinen sotilaallinen vallankumous tapahtuu halvoissa, skaalautuvissa ja autonomisissa järjestelmissä, joissa Ukraina oli edelläkävijä pakon sanelemana. Puolet voitosta on tietää, miltä se näyttää. Aivot ovat tärkeämpi kuin raaka voima.
Ex-ylipäällikön mukaan Ukrainan tie voittoon ei ole Venäjän päihittäminen asevarustelussa, vaan sen ajattelussa.
– Rakennetaan järjestelmiä, jotka kestävät tulevan, samalla kun kehitetään ominaisuuksia, joita Venäjä ei pysty tarjoamaan. Näännytyssota ei ole asia, joka Ukrainan on kestettävä – se on asia, jonka Ukraina voi voittaa, Zaluzhnyi uskoo.
