Viime vaalikaudella Juha Sipilän (kesk.) hallituksen työministerinä toiminut Jari Lindström (sin., ent. ps.) ei ole yllättynyt siitä, että nykyinen työministeri Tuula Haatainen (sd.) ajaa läpi keskeisenä työllisyystoimena yksilöllisen työnhaun mallia, jonka palkansaajajärjestö SAK risti viime vaalikaudella ”aktiivimalli kakkoseksi”.
– Jos näin on, niin en ole yllättynyt. En sitten yhtään, Jari Lindström kommentoi Twitterissä Verkkouutisten uutista.
Lindströmin mukaan avoimia työpaikkoja on paljon, mutta niihin ei saada ihmisiä palkkauksen, sijainnin tai työn luonteen vuoksi.
– Siihen on yritetty puuttua muun muassa tukemalla muuttoa. Ei vaan sekään riitä, Lindström perustelee.
Lindström kertoo muistelmateoksessaan Syvään päähän, että aktiivimalli ja omatoimisen työnhaun malli olivat alunperin samassa paketissa, mutta koska ne olivat niin monimutkaisia ja vaikeaselkoisia, niistä laadittiin kaksi lakiesitystä. Jälkimmästä ei koskaan annettu. Vaikka sille annettiin uusi nimi, omatoimisen työnhaun malli, kaikki kutsuivat sitä aktiivimalli kakkoseksi.
”Kun omatoimisen työnhaun malli sai monen suussa kirotun nimen, sen sisältö ei kiinnostanut enää ketään. Ei auttanut, että suu vaahdossa koetin tuoda mallin kieltämättä hyviä puolia esille. Malli piti vetää pois. Tai eihän sitä vedetty pois, vaan sitä ei tuotu lainkaan eduskuntaan. Surullinen näytelmä”, Lindström muistelee kirjassa.
Aktiivimallia olisi pitänyt korjata
Lindström kertoo kirjassaan, ettei hän olisi perunut alkuperäistä aktiivimallia, vaan hän olisi korjannut sitä tuomalla siihen omatoimisen työnhaun mallin sisältämän soveltavan elementin. Työttömän ei olisi välttämättä tarvinnut hakea yhtään työpaikkaa, jos hänen oma tilanteensa tai alueen tilanne ei olisi sitä edellyttänyt.
”Sillä olisi saatu aikaa tarpeellista oikeudenmukaisuutta. Työttömään olisi luotettu paljon enemmän. Oma virhe, tahallinen tai tahaton, ei olisi enää johtanut karenssiin”, Lindström kirjoittaa.
Omatoimisen työnhaun mallista ei löytynyt yksimielisyyttä työmarkkinajärjestöjen kesken viime vaalikaudella, eikä nyt valmisteilla olevasta yksilöllisen työnhaun mallistakaan ole löytynyt sopua.
Verkkouutisten tietojen mukaan erimielisyyttä on työnhakuvelvoitteesta eli kuinka montaa työpaikkaa työttömän olisi haettava, minkälainen velvollisuus TE-toimistolla olisi antaa työtarjouksia ja kuinka kovia sanktioita työllistämissuunnitelman laiminlyönnistä seuraisi. Käytännössä kaikki yksityiskohdat ovat siis auki.
Verkkouutisten saamien tietojen mukaan työministeri Haatainen on ilmoittanut työmarkkinaosapuolille, että mikäli yksilöllisen työnhaun mallista ei löydy yksimielisyyttä työmarkkinajärjestöjen kanssa syyskuun puoliväliin mennessä, niin hallitus päättää mallista itse.
Hallituksen on määrä päättää budjettiriihessään 14.-15. syyskuuta työllisyystoimista, jotka lisäävät laskennallisesti työllisten määrää 30[nbsp]000:lla tai ainakin luovat näkymän tarvittavaan määrään lisätyöllisiä.
Jos näin on, niin en ole yllättynyt. En sitten yhtään. https://t.co/z9oliK0NH2
— Jari Lindström 🇫🇮 🇺🇦 (@JariLindstrm2) August 25, 2020
Avoimia työpaikkoja on paljon. Mutta niihin ei saada ihmisiä monesta syystä; palkkaus, sijainti, työn luonne yms. Monia syitä on siis miksi työ ja sen tekijä eivät kohtaa. Siihen on yritetty puuttua mm.tukemalla muuttoa. Ei vaan sekään riitä.
— Jari Lindström 🇫🇮 🇺🇦 (@JariLindstrm2) August 25, 2020
LUE MYÖS:
Hallitus ajaa aktiivimalli kakkosta