Taistolaisuudesta kirjan kirjoittanut Lauri Hokkanen pohtii Helsingin Sanomien haastattelussa miksi taistolaiset valitsivat stalinismin ja Neuvostoliiton.
– Miten saatoimme tukea maailmanhistorian suurinta ihmisteurastamoa?
Hokkanen sanoo taistolaisuuden voiman perustuneen siihen, että heidät miellettiin Neuvostoliiton ääneksi. Skp:n vähemmistö toimi eräänlaisena Neuvostoliiton kommunistisen puolueen Nkp:n paikallisosastona Suomessa.
– Suomettumista ja taistolaisuutta ei voi erottaa. Olimme yksi suomettumisen ääri-ilmiöistä. Ilman suomettumista meitä ei olisi vaikutusvaltaisena poliittisena liikkeenä ollut, Hokkanen sanoo.
– Suomen nuorison kaikki vaikutusvaltaiset poliittiset ryhmät olivat neuvostokarhun lujassa syleilyssä.
Hänen mielestään taistolaisuuden nostaminen tikunnokkaan on tärkeää, mutta sillä ei voida selittää muiden poliittisten ryhmien suomettumista.
Hokkanen kutsuu 1970-luvun poliittisen eliitin henkistä tilaa ”aivojen kansandemokratiaksi”. Olennaista oli olla loukkaamatta julkisesti Neuvostoliittoa, joka reagoi herkästi itseensä kohdistettuun kritiikkiin.
Hokkanen vierastaa rinnastuksia nykypäivän ilmiöiden ja taistolaisuuden välillä.
– En pidä siitä, että tehdään yhtäläisyysmerkkejä nykyajassa oleville ilmiöille ja taistolaisuudelle. Siinä unohtuu yksi olennainen tosiasia. Moskovan voima. 1970-luvulla kuuluimme imperialistisen suurvallan etupiiriin.
Hokkasen mukaan perusteellinen tutkimus 1970-luvun suomettumisesta ja taistolaisuudesta on yhä tekemättä. Toistaiseksi aihetta ovat käsitelleet pääasiassa aikalaiset ja osalliset, joihin Hokkanenkin lukeutuu. Hän toivoo, että nuoren polven historiantutkijat kiinnostuisivat ilmiöstä.