Suomen entisen Moskovan-suurlähettiläs Hannu Himasen mukaan nyt olisi oikea aika sille, että Suomi sulkisi Maarianhaminassa sijaitsevan Venäjän konsulaatin.
Hänen mukaansa tämä on tullut ajankohtaiseksi sen jälkeen, kun Venäjä ilmoitti Suomen Pietarin-konsulaatin Murmanskissa ja Petroskoissa sijaitsevien toimipisteiden sulkemisesta.
Venäjän konsulaatti Ahvenanmaalla perustettiin vuonna 1940. Suomen oli pakko solmia Neuvostoliiton sanelema sopimus hävityn talvisodan jälkeen. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen konsulaatti on kuitenkin jäänyt Maarianhaminaan.
– Jos halutaan korjata tämä vuoden 1940 anomalia, niin nyt olisi hyvin otollinen tilaisuus, Himanen sanoo Ylelle.
Hän muistuttaa Suomen ja Venäjän yhteistyön vastavuoroisuudesta. Olisi johdonmukaista, että Suomi vastaisi vastavuoroisesti.
– Suomi voisi rauhallisesti kertoa, että vuoden 1940 sopimuksen perusteet ovat kadonneet, eikä Venäjän konsulaatilla ole mitään legitiimiä tehtävää Maarianhaminassa.
Sopimuksen mukaan Venäjällä on oikeus valvoa, että Ahvenanmaan demilitarisointia ja linnoittamattomuutta koskevia sitoumuksia noudatetaan.
– Vakavampi tekijä on Venäjän sopimukseen perustuva oikeus valvoa eli harjoittaa tiedustelutoimintaa. Nyt kun Suomi on Natossa, se on hyvin kyseenalainen järjestely.
Vuonna 1940 solmitun sopimuksen purkaminen ei vaikuttaisi Himasen mukaan Ahvenanmaan asemaan. Saarten linnoittamattomuutta ja puolueettomuutta eli demilitarisoimista koskeva sopimus allekirjoitettiin vuonna 1921 Kansainliiton välityksellä. Tuossa sopimuksessa Neuvostoliitto ei ollut osapuolena.
Toinen Suomen entinen Venäjän-suurlähettiläs René Nyberg on Himasen kanssa eri mieltä Venäjän Maarianhaminan-konsulaatin sulkemisesta.
– Jos nyt sanoisimme irti sopimuksen, se olisi poliittinen veto ja demonstraatio. En usko, että presidentti ja hallitus ovat siihen valmiita, Nyberg sanoo.
– Se olisi kikkailua. Edustan hyvin perinteistä näkemystä, jonka mukaan ei välttämättä pidä tehdä mitään, mistä ei ole hyötyä, Nyberg sanoo.
Hänen mukaansa vuoden 1940 sopimuksen reaalipoliittinen ja sotilaspoliittinen merkitys on vähäinen.
