Entinen suurlähettiläs Pasi Patokallio kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä ja Kanava-lehdessä julkaistussa esseessään, että Suomen turvallisuuspoliittinen linja muuttui Tarja Halosen noustessa ulkoministeriksi vuonna 1995.
Patokallio kirjoittaa, että ”turvallisuuden ydinsisältö on perinteisesti ollut valtakunnan suojeleminen ulkoisilta uhkilta, joista pahimmat ovat sotilaallisia.”
– Kokonaan uudenlainen konseptuaalinen vyörytys alkoi ulkoministeri Tarja Halosen (sd) kaudella keväällä 1995. Siitä se jatkui tauotta presidentti Halosen ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd) kaudet, Patokallio kirjoittaa.
– Kokonaisvaltaisen turvallisuuden konsepti alkoi tarkoittaa sitä, että Suomen turvallisuusuhkat eivät olleet enää ollenkaan sotilaallisia. Turvallisuusuhkiksi nimettiin globaaleja ilmiöitä, kuten ilmastonmuutos, joilla on vain välillinen yhteys turvallisuuteen. Asevaraisesta turvallisuudesta tuli haukkumasana ja aseidenriisunnasta itseisarvo.
Patokallion mukaan voimapolitiikan ajan uskottiin olevan ohi. Huolta hänen mukaansa kannettiin lähinnä Yhdysvaltojen presidentti George W. Bushin toimista.
– Viimeistään Venäjän provosoiman Georgian sodan elokuussa 2008 olisi pitänyt havahduttaa. Ulkoministeri Alexander Stubbin (kok) ja puolustusministeri Jyri Häkämiehen (kok) yksittäiset varoittavat puheet eivät kuitenkaan vaikuttaneet Halosen-Tuomiojan linjaan.
– Halosen ulkopoliittisessa ajattelussa ei ollut missään vaiheessa sijaa Venäjän toiminnan kriittiselle arvioinnille saati julkiselle arvostelemiselle, Patokallio kirjoittaa.
Patokallio muistelee kirjoituksessaan, kuinka Stubb pyysi edustustonpäälliköitä esittämään oman arvionsa Georgian sodan jälkeisestä ajasta.
– Oma johtopäätökseni oli, että ennustin Venäjän harjoittavan jatkossakin Georgiassa nähtyä suurvaltapolitiikkaa. Siinä ratkaisevaa ovat sotilaallinen voima ja sen käyttö, eivät instituutiot tai yhteisesti sovitut pelisäännöt. Yhteistä arvopohjaa Venäjän kanssa ei ole, korkeintaan yhteisiä intressejä.
Edustustonpäälliköiden arviot annettiin nimettöminä Helsingin Sanomille. Asiasta nousi kohu, sillä arvostelijoiden mukaan ne vahingoittivat Venäjä-suhteita.
– Venäjä ei ollut Suomelle uhka vaan mahdollisuus. Samaa mantraa toisteltiin aina Krimin valtaukseen asti. Jotkut varmaan toistelevat vieläkin, Patokallio kirjoittaa.
Ottawan sopimus heikensi Suomen puolustusta
Patokallion mukaan Halosen-Tuomiojan linja vaikutti siihen, että Suomi liittyi jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen.
-Halosen-Tuomiojan linja lähti käytännössä siitä, että Suomen tuli kylmän sodan jälkeisessä maailmassa noudattaa asevalvontapolitiikassaan samaa linjaa kuin muut Pohjoismaat.
Patokallion mukaan Suomen viiteryhmäksi koettiin myös muut pienet Länsi-Euroopan Natoon kuulumattomat maat.
– Kun muut Pohjoismaat ja myös nämä muut sotilasliittoihin kuulumattomat maat asettuivat humanitaarisin syin kannattamaan jalkaväkimiinojen täyskieltoa, Suomenkin tuli kannattaa sitä eikä harata vastaan turvallisuuspoliittisin argumentein. Ongelmaksi koettiin Suomen maine muiden silmissä, ei itse ongelma.