Vuosina 2011-2019 eduskunnassa istuneen voikkaalaisen ex-työministeri Jari Lindströmin muistelmakirja Syvään päähän (WSOY) ilmestyy tänään.
Perussuomalaisten ja sinisten entinen kansanedustaja kertoo kirjassa ilmoittautumisestaan työttömänä työministerinä työvoimatoimistoon kesäkuussa 2019.
– Soitin jo edellisenä päivänä keskiviikkona TE-palvelujen numeroon kysyäkseni, miten tulee toimia. Toisaalta, tiesin työttömän velvoitteista vähintäänkin sen minkä virkailijakin. Esittelin itseni, mutta en tietenkään sanonut, että ”päivää, täällä puhuu työministeri”, vaan kerroin vain nimeni. Avulias naishenkilö meni hieman mykäksi, kun hänelle vihdoin selvisi, kuka on puhelimen toisessa päässä, Jari Lindström kirjoittaa.
– Kun täyttelin netin kautta kaavaketta, huomasin oitis, ettei järjestelmä välttämättä tunnista tällaista tapausta, jossa ex-ministeri ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi. Ystävällinen virkailija koetti auttaa, lähinnä googlettamalla. Hän oli kovasti pahoillaan, ettei osannut juurikaan auttaa minua.
Ilmoittautumisensa jälkeen Lindström haki ja sai kansanedustajan sopeutumisrahaa. Hän saa sitä 30. kesäkuuta 2021 saakka.
– Olin kahdeksan vuoden ajan tiiviisti tekemisissä työllisyyden ja työttömyyden, työlainsäädännön ja erilaisten näiden asioiden parissa toimivien ihmisten kanssa, ja väitän tietäväni aiheesta enemmän kuin keskivertojamppa. Uskon, että minulla olisi vielä paljon annettavaa työllisyysasioissa. Tekisinkö sitä jopa työkseni? Aika näyttää. Yrittäminen houkuttaa, mutta idean pitää olla todella kestävällä pohjalla. Sopeutumisrahaa kun voi hakea vain kerran.
”Saman tien sairaalaan”
Ministerikautensa aluksi Jari Lindström hoiti sekä työ- että oikeusministerin tehtäviä. Tilanne päättyi hänen terveytensä pettämiseen.
– Keväällä 2017 oloni huononi ja toisinaan tunsin pyörtyväni hetkellä millä hyvänsä. Se oli stressin ja verenpaineen aiheuttamaa. Nukuin huonosti, ja kun heräilin aamuyöllä, aloin jo pohtia tulevaa päivää. OM:n sihteerini Teija Moilanen sanoi koko lailla alusta lähtien, että ”miten minust tuntuu ett siul on sokeritauti”. Mutta enpä kuunnellut, enkä mennyt lääkärin vastaanotolle. Osin siihen vaikutti muutama aikaisempi ”mitäs tänne tulet valittamaan” -kokemus lääkärin pakeilla. Päätin jossain vaiheessa, että minähän en mene lääkäriin, vaikka olisi pää irti. Ja niinpä en mennyt. Hölmöä, Lindström kertoo kirjassa.
Eräänä aamuna Jari Lindström kertoo päätään särkeneen armottomasti. Valtioneuvoston auto oli noutamassa ja piti aloittaa normaali työpäivä.
– En pystynytkään siihen. Pyysin kuskia ajamaan suoraan eduskuntaan ja menin työterveyslääkäri Anita Pienimäen juttusille. Kerroin oireeni. Verenpaine mitattiin, ja se oli hälyttävissä lukemissa. Yläpaine pitkälle yli 200 ja alapaine pitkälle yli 100. Päänsärky ei hellittänyt edes lääkärin antamalla lääkkeellä. Olin pari tuntia pimeässä huoneessa makuulla, mutta verenpaine ei laskenut. Siinä vaiheessa Pienimäki totesi minulle, että lähdet nyt saman tien Meilahden sairaalaan, minulta loppuvat keinot. Niinpä kohti Meilahtea valtioneuvoston autolla.
– Kävelin itse ensiapuun ja minulle laitettiin tippa, jolla verenpaine saatiin lopulta laskemaan. Päänsärky hävisi saman tien. Päänuppini kuvattiin, ja lääkärit totesivat asian, jonka tiesin, mutta joka sai lääketieteellisen vahvistuksen: mitään ei löytynyt. Pääsin sairaalasta pois muutamassa tunnissa. Mutta siitä alkoi sen selvittäminen, mikä muu minua vaivaa kuin korkea verenpaine. Ja löytyihän niitä vaivoja. Verenpaineen lisäksi korkea kolesteroli ja diabetes. Elämäni ensimmäisen kerran minulle määrättiin pysyvämpi lääkitys. Diabeteslääkäri halusi kuulla historiani. Olin aiheuttanut tilanteeni itse jättämällä liikunnan olemattomaksi ja syömällä epäterveellisesti ja epäsäännöllisesti.
– Jos niin päätän, olen kurinalainen. Lopetin limonadin litkimisen, makeisten ja pullan mussuttamisen, söin säännöllisesti ja liikuin. Muutamassa kuukaudessa sain muun muassa puuroa syömällä ja säännöllisemmillä elintavoilla tilanteeni olennaisesti paremmaksi.
Korkean verenpaineen takia Lindström sai kuitenkin alkusyksystä 2018 silmäänsä laskimotukoksen.
– Huomasin, etten näe oikealla silmälläni selkeästi. Silmään oli tullut ikään kuin harmaa kalvo, joka esti näkemästä. Luulin sitä jo kaihiksi. Laskimotukos vaatii hoitoa ja toimenpiteen, jota voisin kuvailla sanalla kellopeliappelsiini. Lasiaisinjektio on toimenpide, jossa neulalla ruiskutetaan silmään ainetta, jonka pitäisi poistaa tukosta tai lieventää tukoksen vaikutuksia. Tämä varsin mielenkiintoinen toimenpide toistetaan moneen kertaan muutaman viikon välein. Ei se satu, mutta on erinomaisen epämiellyttävää.
– Syön edelleen lääkkeitä säännöllisesti. Silmäni ei koskaan palaudu normaaliksi. Voin siis sanoa menettäneeni osan terveyttäni ministerinpestissä. Sellainen hinta siis.
– Stressistä en tiennyt aikanaan tehtaalla yhtään mitään. Nyt tiedän, miten stressi voi viedä ihmisen todella huonoon kuntoon ja jopa hautaan. Koen käyneeni lähellä. Jos tässä haluaa jossitella, niin se verisuoni olisi voinut repeytyä jostain muualta kuin silmästä. Sitäkin olen silloin tällöin pohtinut.
LUE MYÖS:
Keskisormea ministerille tulevalta kansanedustajalta