Entinen puolustusministeri kansanedustaja Stefan Wallin (r.) kirjoittaa Verkkouutisten blogissaan Suomen ja USA:n yhteisistä sotilasharjoituksista otsikolla Kuin mäyräkoira istahtaisi. Hän tarkoittaa sitä, että harjoituksissa on yhtä paljon dramatiikkaa kuin hetkessä, jolloin mäyräkoira istahtaa.
Wallinin mukaan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan (tp-utva) tiedotusstrategia petti asiassa ja uutinen tuli julki mediavuodon kautta.
– Vuoto on aina ikävä asia. Se on kuitenkin väistämätön tosiasia, kun luottamuksellisen tiedon piirissä oleva hölösuu päättää ryhtyä ketjunsa heikoimmaksi lenkiksi. Pitää vain olla motiivi ja tilaisuus vasikoida, Stefan Wallin kirjoittaa.
– Vuodoilla on myös se ikävä piirre, että ne tuovat asian kuin asian ikään kuin poikittain suuren yleisön tietoon. Hyväkin asia näyttäytyy helposti iltapäivämedian dramatisoimana arveluttavana. Näin kävi valitettavasti myös Suomen ja USA:n yhteisharjoitusten osalta. Miehistönkuljetusajoneuvoista tehtiin panssareita ja Suomen maaperästä neitseellinen.
Ex-puolustusministerin mukaan ”todellisuudessa kevään Kuopion Rissalasta käsin tapahtuvat lentoharjoitukset ovat suorastaan iloinen asia – varsinkin kun tiedetään, että aloite tuli rapakon takaa”.
Hänen mukaansa harjoitukset ja USA:n Suomelle myymä ilmasta maahan -ohjusjärjestelmä nimittäin osoittavat, että transatlanttiset suhteemme ovat kunnossa.
– Niin pitää ollakin. USA on kuitenkin – vaikka sitä ei näköjään uskalleta sanoa suoraan ääneen – Suomen tärkein kumppani sotilaspoliittisella saralla.
Wallinin mukaan itse uutinen kevään harjoituksista ei ole dramaattinen, vuodettuna tai ei.
– Nämä harjoitukset kuuluvat tämän vuoden peräti 87 harjoituksesta koostuvaan kokonaisuuteen. Jokaiseen harjoitukseen sisältyy aina joitakin aivan uusia elementtejä. Niin pitääkin. Mitä mieltä olisi harjoitella aina samassa kokoonpanossa samoja asioita samalla paikalla?
– Silti julkinen keskustelu harjoituksista, eduskunnan kyselytuntia myöten, oli osittain kuin homeinen kaiku 70-luvun Kekkoslovakiasta. Supisuomalaiseen tapaan kysyttiin ääneen, mitä mieltä muut mahtavat olla meistä kun harjoittelemme USA:n kanssa juuri nyt? Mitä Venäjä ajattelee? Mitä se tekee? Onko linjamme muuttunut? Linja – tämä yya:lta löyhkäävä termi, hän kirjoittaa.
Kansanedustajan mukaan hän ajattelee itse niin, että suomettumisen aika on mennyttä aikaa. Suomi on ollut Naton rauhankumppanina jo vuodesta 1994 ja olemme yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa harjoittavan EU:n jäsen.
– Yhtä kaikki: meidän ei kannata kovinkaan paljon pohtia sitä, mitä Venäjä tai joku muu meistä ajattelee. Tai käänteisesti: Miten paljon tai vähän Kreml on viime vuosina miettinyt sitä, miltä sen kansainvälistä oikeutta pilkkaava kleptokratia Krimin niemimaalla tai viherukkojen toiminta Ukrainassa näyttää meidän suomalaisten – heidän rajanaapurinsa – silmissä?
Stefan Wallinin mielestä jatkossa harjoitusohjelmat pitää ulkopoliittisen johdon käsittelyn jälkeen tuoda viivytyksettä eduskunnan ulko- ja puolustusvaliokunnille ”ja hyvissä ajoin julkisuuteen, ennen kuin se heikoin lenkki taas päättää sooloilla”.
– Samalla terve suhteellisuuden taju kannattaa säilyttää kun ryhtyy arvioimaan yksittäisten harjoitusten merkitystä.