Itämeren kiristynyt turvallisuuspoliittinen tilanne vaikuttaa myös Suomeen. Sotilaallinen jännite Itämerellä on kasvanut Venäjän Ukrainaan kohdistamien aggressioiden ja Krimin laittoman Venäjään liittämisen myötä.
Turvallisuusanalyytikko, prikaatikenraali evp. Juha Pyykönen asettaa Suomen kansallisen turvallisuuden kannalta selvät askelmerkit eurooppalaiselle puolustusyhteistyölle, mutta korostaa vaihtoehtojen olevan hyvin eritasoisia konkreettisten toimien suhteen.
Tehokkainta on Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltain välinen toiminta. Maiden puolustusministerit allekirjoittivat hiljattain puolustusyhteistyötä tiivistävän kolmenvälisen aiejulistuksen.
Toiseksi paras vaihtoehto on Naton ja EU:n yhteistyö. Naton ja EU:n yhteistyötä tiivistettiin Naton Varsovan huippukokouksen yhteydessä annetussa julistuksessa kesällä 2016.
Kolmantena on Ranskan presidentti Emmanuel Macronin interventiojoukot. 10 EU-maan on tarkoitus allekirjoittaa kesäkuussa European Intervention Forcea eli euroopppalaisia interventiojoukkoja koskeva aiesopimus. Suomi on vastannut kutsuun alustavasti kielteisesti.
Viimeisenä on EU:n pysyvä rakenteellinen puolustusyhteistyö (PRY). Vuodenvaiheessa käynnistyi 17 hanketta, jotka liittyvät puolustusalan koulutukseen, voimavarojen kehittämiseen ja operatiiviseen valmiuteen.
Pyykönen nostaa kuitenkin Nato-jäsenyyden eurooppalaisen puolustusyhteistyön edelle. Hänen mukaansa kustannustehokkuuden kannalta suurin turvatakuu saataisiin liittymällä Natoon. Suomi ei ole tällä hetkellä hakemassa Naton jäseneksi.
Suomi-Ruotsi-USA
Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltain välisen puolustusyhteistyön tiivistymisen on Pyykösen mielestä erittäin hyvä asia. Suomi on tehnyt syvällistä yhteistyötä Ruotsin kanssa jo pidempään.
– Suomella ja Ruotsilla on harjoittelun ja koulutuksen saralla erittäin syvällistä yhteistyötä, jonka perusteella joukkojen harjoituttamiselle ja mahdolliselle käytölle on selvät sävelet, Pyykönen sanoo Verkkouutisille.
– Meillä on ruotsalaisten kanssa yhteinen näkemys siitä, mitä eri harjoituksissa harjoitellaan ja miksi.
Pyykönen mainitsee esimerkkinä Ruotsin viime syksynä järjestämän Aurora 2017 -suursotaharjoituksen, johon osallistui myös suomalaisia ja yhdysvaltalaisia joukkoja. Kuvitteellisen tilannekehyksen harjoitukselle muodosti Ruotsiin kohdistuva yllätyshyökkäys, jonka torjuntaa kaikki puolustushaarat harjoittelivat yhdessä.
– Nyt kun Yhdysvallat tuli mukaan, tästä muodostui tällainen kolmikanta. Aiejulistuksessa puhutaan edelleen puolustusyhteistyön syventämisestä, ja se on erittäin lupaavaa.
– Jos olemme Yhdysvaltain kanssa kompuksessa, niin kyllä se noteerataan Moskovassa. Sitä kautta ennaltaehkäisykynnys nousee.
Lähes kaikki EU-maat Natossa
Pyykönen näkee konkreettisia hyötyjä myös Naton ja EU:n yhteistyössä.
– Naton ja EU:n yhteistyö on erittäin hyvä asia. EU:n sotilaallisen liikkuvuuden toimintasuunnitelma on välttämätön juttu.
Komissio ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja esittivät keväällä toimintasuunnitelman sotilaallisen liikkuvuuden parantamiseksi Euroopan unionissa ja sen ulkopuolella. Sotilasjoukkojen ja -varustusten liikkumisen helpottaminen katsotaan olevan olennaisen tärkeää Euroopan kansalaisten turvallisuuden kannalta.
– Nyt tämä hoituu rauhan aikana ja lainsäädäntöä muutetaan, Pyykönen toteaa.
Pyykösen mukaan puolustusmateriaalihankkeiden koordinoiminen on tärkeää. Natolla on ollut suorituskykyohjelmansa jo 1950-luvulta alkaen, ja EU käynnisti omansa vuodesta 2000 alkaen.
– Siitä saakka Nato ja EU ovat pitäneet käytännön tasolla toisensa tietoisina suunnitelmistaan ja niiden etenemisestä.
28 EU-maasta kuusi on Naton ulkopuolella; Suomi, Ruotsi, Itävalta, Irlanti, Malta ja Kypros.
– Tässä on paljon potentiaalia, koska EU-maat ovat käytännössä kaikki Natossa, Pyykönen sanoo.
Irlanti ja Itävalta eivät voi kuulua Natoon, koska ne ovat perustuslain mukaan sotilaallisesti liittoutumattomia.
– Malta on lähellä puolueettoman statusta, mutta se on aika ailahtelevaa. Kypros on Kreikan ja Turkin välillä jaettu valtio. Käytännössä Suomi ja Ruotsi ovat ne EU-maat, jotka voisivat liittyä Natoon, Pyykönen toteaa.
Hänen mukaansa ilman jaetun Kyproksen ongelmaa Naton ja EU:n välinen puolustus oli helppo järjestää, koska lähes kaikki EU-maat ovat Naton jäseniä.
Ranskan näkökulma
Pyykönen on samoilla linjoilla Carnagie Europen johtajan, entisen Slovakian Nato-suurlähettiläs Tomáš Valášekin kanssa interventiojoukoista.
Valášek kertoi Verkkouutisille, että ”Macronin armeijassa ei ole Suomen kannalta oikein järkeä”. Ranskan tavoitteena on ennen kaikkea saada lisää rahaa ja muskeleita Ranskan johtamiin operaatioihin. Maa hakee liittolaisia, jotka auttaisivat sitä jakamaan sotilasoperaatioiden taakan esimerkiksi Afrikassa.
Suomi on investoinut Euroopan maista ylivoimaisesti eniten territoriaalisen maanpuolustukseen, ja Suomen miesvahvuus rajoilla on omaa luokkaansa. Lisäksi Suomen puolustusstrategia sopii huonosti yhteen Macronin vision kanssa, sillä eurooppalaiset interventiojoukot perustuvat mobiileihin erikoisjoukkoihin.
– Kyse on Ranskan näkökulmasta. Suomen ja Ranskan näkemykset pääuhkan suunnasta ovat erilaiset. Ranska näkee uhkan tulevan Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta. Suomessa koetaan uhkan tulevan idästä, Pyykönen sanoo.
– Perustettavien interventiojoukkojen ja Suomen puolustusvoimien suorituskyvyt ja niiden käyttö ovat melkoisen erilaisia. Jos ne on tarkoitettu Pohjois-Afrikkaan, niin ei niitä voi käyttää Kainuun korvessa. Joukot pitää varustaa ja kouluttaa uudelleen.
Pyykönen ei näe tätä eurooppalaisena hankkeena.
– Tämä on Ranskan hanke, johon on kutsuttu muutamia maita. Valtaosa kiinnostuneista maista on Välimeren suunnalla. Muutama muu maa on kiinnostunut poliittisista syistä.
Kolmas kerta toden sanoo
EU:n pysyvä rakenteellinen puolustusyhteistyö julkistettiin juhlallisin menoin vuodenvaihteessa. Pyykönen korostaa, että tämä ei ole suinkaan uusi asia ja kyse on ennen kaikkea teollisesta yhteistyöstä.
– Tämä on kolmas kerta, kun PRY:tä käynnistetään. Vuonna 2000 oli ensimmäinen kerta. Silloin kyseessä oli sama prosessi ja samat paperit. Vuonna 2009 oli toinen kerta ja nyt kolmas kerta.
– Nyt se on mahdollista. Kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kiristää eurooppalaisia Nato-maita puolustusmenojen lisäämiseksi, niin ne rahat on laitettava johonkin, Pyykönen toteaa.
Useimmat sotilasliitto Naton eurooppalaiset jäsenmaat suunnittelevat sotilasmenojensa lisäämistä aiemmin sovittujen tavoitteiden ja Yhdysvaltain kehotusten mukaisesti. Nato kertoi aikaisemmin keväällä, että vain kahdeksan Nato-maata 29:stä yltää tänä vuonna Naton suositukseen, jonka mukaan kaksi prosenttia kansantuotteesta pitäisi käyttää puolustusmenoihin.
– Ongelmana on se, että puolustusteollisuuden kapasiteettia ei niin vaan lisätä. Hinnat voivat nousta ja rahat mennä siihen, eikä sillä saa yhtään enempää tavaraa. Sen vuoksi Trumpin hätäinen aikataulu on kiusallinen.
Pyykösen mielestä eurooppalainen puolustusrahasto on sellainen asia, josta voi oikeasti muodostua jotain konkreettista hyötyä.
– Mutta saadaanko puolustusyhteisyön kautta hankittua materiaalia nopeammin ja halvemmalla? Historia osoittaa, että ei saada. Puolustusyhteistyö ei vastaa minkään maan kriteereitä täysin ja kyseessä on aina kompromissi.