Eurooppalaisilla poliitikoilla menivät viime viikonloppuna taatusti aamukahvit väärään kurkkuun, kun kansainvälinen lehdistö uutisoi Yhdysvaltojen vakoilleen EU-virastoja sekä jäsenmaiden lähetystöjä.
Ulostulojen perusteella moni europarlamentaarikko suorastaan pöyristyi: Miksi Yhdysvallat tekee näin, emmekö me olekaan kavereita?
Kyllähän Yhdysvallat ja Eurooppa ovat sekä ystäviä että liittolaisia – ovat olleet jo 70 vuotta aina toisen maailmansodan päättymisestä lähtien.
Tämä ei poista sitä tosiasiaa, että Yhdysvallat on globaali suurvalta omine intresseineen. Se myös toimii niiden mukaisesti kansainvälisellä areenalla.
Olisi naiivia kuvitella, että Yhdysvallat asettaisi edes liittolaisensa omien intressiensä edelle. Näin ei toimi yksikään suurvalta yhä polarisoituneemmassa maailmassa, jossa kilpailu on kovaa.
EU ja sen jäsenmaat ovat aiheellisesti kritisoineet Yhdysvaltoja uutisen tultua julki. Nyt unionilla on loistava tilaisuus pyrkiä profiloitumaan ulkopoliittisesti. Hyvä niin.
EU:n johtajien ja parlamentaarikkojen on kuitenkin syytä muistaa, että unionin ulkopolitiikka, muista politiikan aloista puhumattakaan, tarvitsee vielä paljon lisää harminsointia.
Jos EU haluaa oikeasti pelata ”isojen poikien liigassa” kansainvälisellä areenalla, jäsenmaiden pitää puhaltaa yhteen hiileen ja hioa politiikkansa kuntoon.
Koordinoidulla ja harmonisoidulla politiikalla olisi myös helpompi estää tulevaisuudessa vastaavanlaisten tilanteiden syntyminen, kun EU:n kumppanit olisivat selvillä unionin peruslinjauksista.
Osa Euroopan poliitikoista pahoitti mielensä vakoilupaljastuksen seurauksena niin pahasti, että vaati unionin ja Yhdysvaltojen neuvotteleman vapaakauppasopimuksen laittamista jäihin. Tässä ei olisi mitään järkeä. Toimimalla näin EU ampuisi ainoastaan omaan jalkaansa.
Eurooppaa vuodesta 2008 asti riivannut velka- ja pankkikriisi ei näytä vieläkään selviä loppumisen merkkejä; valtioiden velkaantuminen ja alijäämät kasvavat, työttömyys lisääntyy, teollisuus on henkihieverissä ja vienti pysähdyksissä.
Yhdysvallat on puolestaan maailman suurin kansantalous ja edelleen globaali talousveturi.
Analyytikoiden mukaan se on hitaasti mutta varmasti palaamassa kestävän kasvun uralle. Mikäli vapaakauppaneuvottelut keskeytetään nyt, kärsijä on ennen kaikkea Eurooppa, ei Yhdysvallat.
Toivottavasti EU ottaa tuoreimmasta kansainvälisestä selkkauksesta opikseen, suoristaa omat rivinsä ja hoitaa vakoilujupakan seuraukset tyylikkäästi.
Reaalipolitiikan sävyttämässä maailmassa EU:n pitäisi pyrkiä olemaan yksi suurista pelaajista.