Verkkouutiset

Euroopan on uskallettava puolustaa arvojaan ja rajojaan

BLOGI

Olen jo jonkin aikaa odottanut sopivaa tilaisuutta sanoa tämän: olen samaa mieltä Jari Sarasvuon kanssa.
Simon Elo
Simon Elo
Simon Elo on kokoomuksen Espoon kaupunginvaltuutettu ja sinisten eduskuntaryhmän entinen puheenjohtaja.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Suomen tunnetuin yritysvalmentaja ruoti länsimaisen ja islamilaisen kulttuurin suhdetta Helsingin Sanomien haastattelussa 21. elokuuta 2015:

”Suomalaista ja länsimaista kulttuuria täytyy uskaltaa pitää parempana kuin esimerkiksi islamilaista kulttuuria. […] Ei se tee minusta rasistia, natsia tai oikeistolaista, jos olen sitä mieltä, että olemme saavuttaneet paljon valistuksen ja länsimaisen humaanin ajattelun polulla, ja niitä saavutuksia pitää suojella. Kaikki mielipiteet eivät ole yhtä arvokkaita”, Jari Sarasvuo toteaa.

Sarasvuon kannanotto tuli mieleeni, kun törmäsin Helsingin Sanomien uutisointiin kesältä 2018. Lehdessä julkaistiin tuolloin hämmentävän myötäsukaisia kirjoituksia islamilaisesta sharia-laista. Islamilaisen oikeuden asiantuntijan Asifa Quraishi-Landesin mukaan sharia ymmärretään väärin ja sille pitäisi antaa länsimaissa tilaa.

Nähdäkseni on tarkasteltava, että miten länsimaissa sharia-lakia käytännössä sovelletaan. Iso-Britanniassa muslimit voivat selvittää siviiliasiansa halutessaan sharia-oppineiden johdolla. Epävirallisia sharia-tuomioistuimia on 30-100 ja ne ratkovat vuosittain tuhansien muslimien perhekiistoja.

Tutkimusten mukaan sharia-tuomioistuimien päätökset sortavat järjestelmällisesti naisia, sillä shariassa miehellä ja naisella ei ole tasavertaista asemaa oikeuden edessä. Sharia-istunnot pidetään suljettujen ovien takana vaikka länsimaissa on tapana, että oikeuskäsittely on julkista jos erityistä syytä salaamiseen ei ole. Päätöksissä uskonoppineet tulkitsevat uskonnollisia tekstejä harkintansa mukaan vailla yhtenäistä oikeudellista linjaa.

Islamilaisen yhteistyön järjestö OIC julkaisi vuonna 1990 niin sanotun Kairon ihmisoikeusjulistuksen, jota pidetään vastineena YK:n ihmisoikeusjulistukselle. Kairon ihmisoikeusjulistuksen 22. artiklassa todetaan mielipiteenvapaudesta seuraavasti: ”Jokaisella tulee olla oikeus ilmaista mielipiteensä vapaasti, kunhan se ei ole sharia-lain periaatteiden vastaista.”

Suomi antaa yhdenvertaista suojaa kaikille ihmisille riippumatta taustasta. Sharia-lain hyväksyminen oikeusjärjestelmämme rinnalle tarkoittaisi irtisanoutumista YK:n ihmisoikeussopimuksesta, jossa keskeistä on oikeus tasavertaiseen kohteluun lain edessä.

Sharia-lain soveltamisen hyväksyminen olisi vastoin lainsäädäntömme turvaamaa kaikkien sanan- ja mielipiteenvapautta. Sharia-lakia eivät ole Suomessa ajaneet muslimit, vaan liberaalin älymystön edustajat. Ihmettelen syvästi, jos laajaa sanan- ja mielipiteenvapautta kannattava suomalainen hyväksyy sharia-lain soveltamisen, joka Kairon ihmisoikeusjulistuksen mukaisesti tekee mielipiteenvapaudesta ehdollista.

Vastustan kulttuurirelativismia. Kaikkea ei voi oikeuttaa sanomalla, että ”tämä kuuluu kulttuuriini”. Esimerkiksi musliminaisten heikompaa asemaa ei pidä länsimaissa hyväksyä osana islamilaista kulttuuria. Sukupuolten välinen tasa-arvo on itseisarvo. Vahingollisten kulttuuristen ja uskonnollisten tapojen yliymmärtäminen johtaa väistämättä ihmisoikeusloukkauksiin. Täytyy olla horjumaton periaate, että laki on kaikille sama.

Länsimaille vaarallisinta ei ole menettää taloudellista ylivoimaa. Vaarallisinta ei ole menettää sotilaallista herruutta. Vaarallisinta on menettää moraalinen johtajuus. Menettää maailman sydämet. Länsimaisten demokratioiden on uskallettava johdonmukaisesti puolustaa arvojaan. Jos annamme pikkusormen niin kulttuurirelativismi vie koko käden. Haluan ylläpitää ja edistää länsimaista kulttuuriperintöä, arvoja ja oikeusperiaatteita.

Yhteiskunnallinen ajatteluni pohjautuu juutalais-kristilliselle perinteelle, länsimaiselle valistukselle ja antiikin filosofialle. Tolkun konservatiiviset arvoni tiivistyvät koti, uskonto, isänmaa -ajatukseen. Olennaista on erottaa se, että konservatiivisuus ja äärioikeistolaisuus eivät ole sama asia. Tolkun konservatiivi tekee selvän pesäeron äärioikeistoon, jolla ei ole halua puolustaa ja kehittää länsimaista liberaalia demokratiaa.

Kaikkien tulijoiden on sopeuduttava länsimaisiin tapoihin sekä arvoihin. Suomen kansalaisuuden myöntämisen tulee olla tunnustus onnistuneesta sopeutumisesta. Suomalaisuus on ainakin yksi sellainen asia, jonka pitäisi yhdistää kaikkia Suomen kansalaisia. Suomalaisuuden myönteistä merkitystä on vahvistettava.

Olen esittänyt Suomeen kansalaisuusvalaa. Kansalaisuuden saavat henkilöt vakuuttaisivat uskollisuutta Suomen valtiolle ja perustuslaille. Näin maahanmuuttaja sitoutuisi vakuutuksella uuden kotimaansa historiaan, kulttuuriin ja arvoihin. Tällainen uskollisuuden vakuutus on käytössä kymmenissä eri maissa. Suomalaisuus on aarre, jonka voi saada ja ansaita. Se velvoittaa kunnioittamaan demokratiaa ja suomalaista yhteisöä.

Kirjailija Sofi Oksasen Seura-lehden pyynnöstä tekemä kansalaisuusvala on varsin hyvä vaihtoehto. Katson, että sitoutuminen kunnioittaa suomalaista yhteisöä ja demokratiaa tarkoittavat käytännössä valtiota ja perustuslakiamme. Ne edustavat yhteisöämmme ja demokratiaamme.

Keskustelu länsimaisen ja islamilaisen kulttuurin suhteesta nivoutuu keskusteluun maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikasta. Eurooppaa vaivasi syksyllä 2015 hallitsematon maahanmuuttotilanne, jolloin Suomeen tuli yli 32[nbsp]000 turvapaikanhakijaa. Suurin osa näistä turvapaikanhakijoista oli liikkeellä taloudellisista syistä. Suomessa tehtiin vuosina 2016-2017 lähes kaksi kertaa enemmän kielteisiä kuin myönteisiä turvapaikkapäätöksiä.

Suomen osalta turvapaikanhakijatilanne saatiin lopulta hallintaan. Kahtena edellisenä vuotena on jätetty vain joitakin tuhansia uusia turvapaikkahakemuksia. Juha Sipilän hallituksessa tekemämme tiukennukset turvapaikkapolitiikkaan ovat toimineet toivotulla tavalla. Nykyiset hallituspuolueet SDP, vihreät, vasemmistoliitto ja RKP vastustivat näitä tiukennuksia.

Kokemukset osoittavat, että aidosti hätää pakenevien turvapaikanhakijoiden joukossa voi valitettavasti tulla myös susia lampaiden vaatteissa. Suomeen tulevan maahanmuuton on oltava hallittua, taloudellisen kantokykymme huomioivaa ja turvallista. Meidän on autettava niitä, jotka apua aidosti tarvitsevat, ja entistä paremmin tunnistettava ne, jotka eivät apua ansaitse.

Lainvoimaisen kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet on palautettava lähtömaahansa. Ei ole pakkopalautuksia, on vain palautuksia. Jopa vihreä sisäministeri toteuttaa nyt ahkerasti kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden palautuksia.

Turvapaikanhakijoiden määrän hallintaan ehdotan esimerkin ottamista Itävallasta, Norjasta ja Tanskasta. Mallissa valtio on valmis ottamaan vastaan rajoitetun määrän turvapaikanhakijoita vuodessa.

Turvapaikanhakijoiden määrän ylittäessä asetetun enimmäisrajan voidaan julistaa poikkeustila, jos poikkeuksellisen suuren turvapaikanhakijoiden määrän katsotaan uhkaavan kansallista turvallisuutta. Poikkeustilan aikana useimmat turvapaikanhakijat voidaan käännyttää rajalta. Erityisen haavoittuvat ryhmät kuten alaikäiset ja raskaana olevat naiset eivät olisi säännöksen piirissä.

Suomi auttaa maailman hädänalaisia ihmisiä voimavarojensa puitteissa, mutta ensisijainen vastuu on omille kansalaisille. Turvallisuudesta on huolehdittava kaikissa tilanteissa. Rajoja ei pidä avata eikä niitä pidä sulkea, mutta rajoista on pidettävä huolta. Tarvitaan realismia ilman rasismia. Vuoden 2015 hallitsematon siirtolaiskriisi ei saa toistua.

Turvapaikkakäsittely on jatkossa tehtävä käsittelykeskuksessa ensimmäisessä EU-maassa, johon turvapaikanhakija tulee. Käsittelykeskukset perustettaisiin yhteistyössä yhteisen rajaviraston Frontexin kanssa. Turvapaikkahakemuksen voisi jättää vain EU:n ulkorajalla, ja hakijat pidettäisiin näissä keskuksissa turvapaikkakäsittelyn ajan. Näistä käsittelykeskuksista jaettaisiin hyväksyvän turvapaikkapäätöksen saaneet ihmiset tietyin perustein eri EU-maihin.

Toinen pidemmän aikavälin vaihtoehto on turvapaikan myöntäminen turvallisiin kolmansiin maihin tai EU:n ulkopuolisiin väliaikaisiin asutuskeskuksiin, joita hallinnoisi esimerkiksi YK ja rahoittaisivat länsimaat yhdessä arabimaiden kanssa.

Eurooppa-neuvosto päätti kokouksessaan kesällä 2018, että käsittelykeskukset perustettaisiin EU:n ulkopuolelle. Kannatettava esitys ei ole juurikaan edennyt ja näyttää siltä, että poliittisesti sen toteuttaminen on vaikeaa. Siksi olen pohtinut enemmän EU:n rajalla tehtäviä ratkaisuja. Jos Eurooppa-neuvoston päätös saadaan aidosti toteutettua niin Välimeren ylittävien turvapaikanhakijoiden veneet on luonnollisesti käännytettävä kansainväliseltä merialueelta näihin EU:n ulkopuolisiin käsittelykeskuksiin.

Turvapaikkapolitiikasta ja kulttuurien välisistä suhteista voi tulla Euroopan unionille elämän tai kuoleman kysymys, jos annamme niiden sellaiseksi muodostua. Näillä keinoilla apua pystytään rajallisin resurssein antamaan mahdollisimman usealle, ja järjestelmän väärinkäyttö ja vaarallinen ihmissalakuljetus ennaltaehkäistään.

Tavalliset suomalaiset huolineen jäävät maahanmuuttokeskustelussa helposti ääripäiden möykän varjoon. Hiljaiselle enemmistölle on annettava ääni. Ratkaisut haasteisiin ovat olemassa ja esitetty.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat

Suosittelemme

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)