Venäjää ei olisi pitänyt ottaa jäseneksi Euroopan neuvostoon vielä vuonna 1996, toteaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen entinen presidentti Luzius Wildhaber.
– Venäjä ei ollut valmis, ja se tiedettiin. Ongelmia oli alusta alkaen. Venäjä puuttui kaikkiin pieniin yksityiskohtiin, kuten sihteereiden nimittämiseen korkeimmalla tasolla ja teki selväksi, että se ei kunnioita tuomioistuimen riippumattomuutta, Wildhaber sanoo uutissivusto NZZ:lle.
Wildhaber muistelee, kuinka eräänä päivänä Venäjän suurlähettiläs ilmestyi hänen toimistoonsa.
– Hän vaati presidentti Vladimir Putinin puolesta, että minä antaisin ihmisoikeustuomioistuimen tuomareille ohjeet, kuinka tietyissä tapauksissa pitää päättää.
– Kieltäydyin toimimasta näin ja tein hänelle selväksi, että se oli täysin epäasiallista puuttumista tuomioistuimen riippumattomuuteen.
Wildhaber mukaan suurlähettiläs varoitti häntä ja sanoi kirjoittavansa raportin Moskovaan.
– Sitä ei voinut ymmärtää mitenkään muuten kuin avoimena uhkauksena.
Tämän jälkeen Wildhaber keskusteli perheensä kanssa siitä, oliko tilanne liian vaarallinen.
– Lapseni olivat jo aikuisia, joten he antoivat minun päättää, miten toimia. Katsoin riskin olevan siedettävä. Jos perheeni olisi reagoinut eri tavalla, olisin saattanut erota tehtävästäni. Yksi asia oli varma: Venäjälle periksi antaminen ei tullut kysymykseen.
– Muutama päivä tämän jälkeen Venäjän valtiontelevisio lähetti ohjelman, jossa väitettiin, että minä ja ihmisoikeustuomioistuin tiesimme tshetsheeniterroristien suunnitelmista iskeä Moskovassa, mutta pidimme sen salassa.
Wildhaberin mukaan kyseessä oli räikeä hyökkäys tuomioistuimen uskottavuutta ja hänen rehellisyyttään vastaan.