Ulkopoliittisen instituutin julkistamassa selvityksessä todetaan Euroopan unionin toimintakyvyn heikentyvän useiden kehitystrendien myötä.
– Maailmanjärjestyksen käynnissä oleva muutos on moniulotteinen, ja sen vaikutukset heijastuvat kansainvälispoliittisen epävakauden lisääntymisenä, globaalin yhteistyöjärjestelmän ja sääntökehikon heikentymisenä sekä suurvaltapoliittisen valtajärjestelmän muutoksina.
– Kansainvälisen järjestyksen kehitystrendejä ovat alueellistuminen sekä valtajärjestelmän moninapaistuminen ja toimijarakenteen hajautuminen, julkaisutiedotteessa todetaan.
Unionin roolia haastavat lisäksi poliittis-sotilaallisen vallan merkityksen kasvu sen välittömässä toimintaympäristössä sekä unionin arvojen joutuminen haastetuiksi niin kansainvälisellä tasolla kuin unionin sisällä.
Selvityksen mukaan maailmanjärjestyksen murros koostuu keskenään ristiriitaisista trendeistä. Lännen johtoasema heikentyy Kiinan ja muiden nousevien valtojen haastaessa Yhdysvaltain poliittisen hegemonian.
Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota Kiinan vahvistuvaan globaaliin ambitiotasoon, jos kohta sekä sisäiset tekijät että liittolaissuhteiden puute toimivat pidäkkeinä sen nousulle globaalin valtajärjestelmän johtorooliin.
– Kiinan sitoutuminen globaalin hallintajärjestelmän instituutioihin ja normeihin on valikoivaa ja heijastelee maan omia arvoja ja intressejä. Tämä yhdessä muiden nousevien suurvaltojen – samoin kuin Yhdysvaltain nykyhallinnon – politiikan kanssa heikentää kansainvälistä sääntöpohjaista järjestelmää.
Ei-valtiolliset toimijat
Tutkimuksen mukaan globaalin valtajärjestelmän moninapaistumisen rinnalla tapahtuva valtiollisen vallan hajautuminen ei-valtiollisille toimijoille aina suuryrityksistä poikkikansallisiin yhteenliittymiin, terroristiorganisaatioihin sekä yksilöihin monimuotoistaa globaalia vallankäyttö- ja säätelyjärjestelmää.
Yhdessä globaalin arvojärjestelmän eriytymiskehityksen kanssa se myötävaikuttaa globaalin institutionaalisen ja normijärjestelmän kulkuun kohti maantieteellistä ja aihepohjaista jakautumista.
Suomen kansainvälisessä asemassa korostuu sen rooli kahden alueellisen järjestyksen taitekohdassa.
– Suomen aseman ja vaikutusvallan lujittaminen edellyttää vahvaa sitoutumista maan keskeisiin kansainvälisiin viiteryhmiin sekä omien arvojen ja tavoitteiden edistämistä tiiviissä yhteistyössä niin valtiollisten kuin ei-valtiollisten toimijoiden kanssa.
Käynnissä olevien kehityskulkujen valossa julkaistava selvitys korostaa tarvetta varmistaa globaalien sääntöjen olemassaolo – sekä laaja-alainen sitoutuminen niihin
– ihmisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin kannalta kaikkein keskeisimmillä aloilla.
Näitä ovat erityisesti kansainvälisten konfliktien estäminen ja ratkaiseminen, sotilaallista voimankäyttöä koskevat säännöt ja ilmastonmuutoksen torjunta.