[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”epp-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Hyvä laki on sellainen, että se kertoo, miten pitää toimia mutta tarjoaa tarvittaessa tilaa toimia toisinkin.
Näin ajattelevat eteläeurooppalaiset. Lain tulkinnassa pitää joustaa, koska se on inhimillistä. Meillä ajatellaan toisin, meille on tärkeää, että pykälät ovat yksiselitteiset.
Euroopan unionissa eteläeurooppalainen perinne kohtaa pohjoiseurooppalaisen, ja toisinaan etelä voittaa. Näin lienee käynyt, kun on sovittu Lissabonin sopimuksen sanamuoto siitä, miten EU-komission puheenjohtaja valitaan. Lissabonin sopimus on EU:n perussopimus vuodelta 2009, ja kyseinen tekstinkohta kuuluu näin:
”Eurooppa-neuvosto, joka ottaa huomioon Euroopan parlamentin vaalit, ehdottaa aiheellisten kuulemisten jälkeen määräenemmistöllä Euroopan parlamentille ehdokasta komission puheenjohtajaksi.”
Teksti näyttää rutiiniluontoiselta lakitekstiltä, mutta siihen sisältyy porsaanreikä: Tekstissä todetaan, että Eurooppa-neuvosto ”ottaa huomioon” EU-vaalien tuloksen. Kukaan ei kuitenkaan voi yksiselitteisesti sanoa, mitä ”huomioon ottaminen” tarkoittaa.
Tämä tarjoaa Eurooppa-neuvostolle eli EU-maiden pääministereille tai presidenteille vaihtoehtoja. Yksi voi olla, että he hyväksyvät sellaisenaan EU-vaalien tuloksen ja antavat komission johtopaikan suurimman ryhmän ehdokkaalle. Toinen vaihtoehto on, että he toteavat kyllä ottaneensa vaalituloksen huomioon, mutta valitsevat silti jonkun toisen.
Viisi vuotta sitten EU-parlamentin ryhmät eli EU-puolueet sopivat, että ne sitoutuivat kärkiehdokasmenettelyyn. Se tarkoittaa, että puolueet asettavat ehdokkaan komission puheenjohtajaksi, ja kun vaalit on käyty, suurimman puolueen ehdokas valitaan.
Puolueiden ei ollut helppo sitoutua tähän, vaan ne lykkäsivät sitoutumistaan. Suurin ryhmä, keskustaoikeistolainen EPP, valitsi vasta maaliskuussa 2014 ehdokkaakseen luxemburgilaisen Jean-Claude Junckerin, siis kolme kuukautta ennen vaaleja. Juncker ehti tehdä pikaisen Euroopan-kiertueen ennen äänestyspäivää.
Vielä vaikeampaa sitoutuminen oli muille ryhmille, koska ne tiesivät, että EPP voittaisi vaalit ja saisi oman ehdokkaansa komission johtoon. Oikein ne ennustivatkin, koska EPP voitti ja Juncker valittiin heinäkuussa 2014 johtamaan komissiota.
Onneksi EU:ssa oli muitakin tärkeitä tehtäviä, joilla saatettiin hyvitellä esimerkiksi EU-sosiaalidemokraatteja. Demarien kärkiehdokas Martin Schulz pääsi EU-parlamentin puhemieheksi ja Federica Mogherini EU:n korkeaksi edustajaksi eli ”ulkoministeriksi”.
Liberaaliryhmä Alde ei päässyt mukaan paikkajakoon, vaikka sillä oli kaksikin ehdokasta huipputehtäviin. Belgialainen meppi Guy Verhofstadt tavoitteli komission puheenjohtajuutta ja silloinen EU-komissaari Olli Rehn muita korkeita EU-paikkoja.
EPP ei antanut paikkoja sosiaalidemokraateille hyvää hyvyyttään, vaan siksi, että EPP tarvitsi demarien ääniä. EU-parlamentin pitää hyväksyä neuvoston ehdokas komission puheenjohtajaksi. EPP ei yksin saanut enemmistöä kokoon, joten se haki tukea sosiaalidemokraateilta.
Viisi vuotta sitten sopiminen oli vielä verraten helppoa, koska EPP ja demarit saivat yhdessä kokoon enemmistön EU-parlamentissa. Nyt tilanne saattaa olla toinen.
Ajatuspaja Toivo kokosi kesällä eri maiden mielipidekyselyitä yhteen ja arvioi, että EPP ja demarit saavat yhteensä 319 paikkaa tulevassa EU-parlamentissa. Parlamentti kutistunee Brexitin takia 705 paikkaan, eli puolueet eivät kahdestaan voi jakaa huippupaikkoja, vaan ne tarvitsevat tukea muilta puolueilta. Jos joku muu, vaikkapa EU-liberaalien ryhmä, lähteen näiden tueksi, sillekin pitää antaa ainakin yksi huippupaikka.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]
Näin näytelmä etenee
[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_raw_js]JTNDc2NyaXB0JTIwaWQlM0QlMjJpbmZvZ3JhbV8wXzIxNDBhZDVkLTA4MTItNGUxYy04ZDI4LTJmOTViNTYwNzhjMCUyMiUyMHRpdGxlJTNEJTIyTiVDMyVBNGluJTIwbiVDMyVBNHl0ZWxtJUMzJUE0JTIwZXRlbmVlJTIyJTIwc3JjJTNEJTIyaHR0cHMlM0ElMkYlMkZlLmluZm9ncmFtLmNvbSUyRmpzJTJGZGlzdCUyRmVtYmVkLmpzJTNGSkZZJTIyJTIwdHlwZSUzRCUyMnRleHQlMkZqYXZhc2NyaXB0JTIyJTNFJTNDJTJGc2NyaXB0JTNF[/vc_raw_js][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Yksi asia ei ole muuttunut viidessä vuodessa: harva innostuu kärkiehdokasjärjestelmästä.
Eniten malli kerää tukea EU-parlamentin EPP-ryhmässä, joka säilynee suurimpana ryhmänä. Tuki onkin helppo ymmärtää, koska oma kärkiehdokas on kohoamassa komission johtoon.
Sosiaalidemokraatit ovat vähän nihkeämpiä, samoin Alde. Nekin asettavat kuitenkin omat kärkiehdokkaansa. EU-skeptikoiden ryhmiltä tätä tuskin voi odottaa.
Euroopan neuvostossa eli EU-maiden päämiesten kokouksessa oltaisiin mieluummin ilman kärkiehdokkaita. Takavuosina mitään kärkiehdokasmallia ei edes ollut olemassa, vaan neuvosto valitsi suljettujen ovien takana sopivan henkilön (lue: miehen) johtamaan komissiota.
Lissabonin sopimuksen seurauksena EU-parlamentti on onnistunut siirtämään itselleen vallan, jos ei nyt aivan kokonaan, niin ainakin puoliksi.
– EU-parlamentti teki ovelan operaation. EU-päämiehet kävelivät kuin unissaan kärkiehdokasmalliin, sanoo politiikan tutkija Sophia Russack.
Russack työskentelee Centre for European Studies -tutkimuslaitoksessa Brysselissä ja hän on keskittynyt EU-instituutioiden väliseen vallanjakoon. Hän sanoo, että kun EU-parlamentti alkoi ajaa kärkiehdokasmallia, se väitti, että malli on demokraattisin keino valita komission puheenjohtaja. Kansalaiset saisivat nähdä, kuka on ehdolla ja äänestäisivät sen mukaan.
EU-maiden päämiesten oli vaikea väittää vastaan EU-parlamentille.
– On helpompaa puhua demokratian puolesta kuin sitä vastaan, Russack sanoo Nykypäivälle.
Toki kärkiehdokasmalliin sisältyy heikkouksia, eivätkä ne ole aivan pieniä.
Ensinnäkin, Russack huomauttaa, viime EU-vaaleissa vain 42,6 prosenttia unionin kansalaisista äänesti. Luku oli kaikkien aikojen matalin.
Toiseksi vain viisi prosenttia äänestäjistä katsoi, että kärkiehdokas ohjasi heidän äänestämistään. Matalin lukema oli Britanniassa, vain yhden prosentin. Suurin osa siis äänesti jostain muusta syystä kuin valitakseen komissiolle puheenjohtajaa.
Kolmanneksi EU-vaalit, joissa valitaan EU-parlamentaarikko Euroopan parlamenttiin, käytiin lähes kaikissa maissa kansallisin puoluetunnuksin ja teemoin.
Esimerkiksi Saksassa, tutkija Russackin kotimaassa, kristillisdemokraattien vaalimainoksissa esiintyi liittokansleri Angela Merkel, vaikka tämä ei ollut edes ehdolla. Todellinen kärkiehdokas oli Juncker, mutta häntä ei mainoksissa juuri näkynyt.
– Kärkiehdokasmallin idea oli viedä demokratiaa eteenpäin, mutta miten viet, kun ihmiset eivät tunne ehdokkaita. Tämä on demokratiaa paperilla, Russack sanoo.
EU-komissio itse haluaa parantaa puheenjohtajan valintaa. Se antoi viime helmikuussa kansallisille puolueille toimintaohjeet, joita noudattamalla EU-vaaleista tulee todelliset eurooppalaiset vaalit eikä vain kakkosluokan kansalliset.
Komissio haluaa, että EU-puolueet asettavat kärkiehdokkaansa hyvissä ajoin. Tämä toteutuukin, koska EPP valitsee omansa marraskuussa Helsingissä ja sosiaalidemokraatit joulukuussa Lissabonissa.
Lisäksi EU-puolueiden täytyy lisätä näkyvyyttään jäsenmaissa, komissio sanoo. Linkki kansallisen puolueen ja EU-puolueen välillä täytyy tehdä selväksi, koska muussa tapauksessa kansalaiset eivät käsitä, ettei EU-vaaleissa tehdä kansallista politiikkaa. Ainakaan toistaiseksi tästä ei ole merkkejä, mutta onhan vaaleihin vielä aikaa.
Komission mielestä vaalikeskustelutkin tulisi käydä EU-aiheista, ja väittelyiden tulisi ylittää jäsenmaiden rajat. Tämä tuntuu verraten kaukaiselta, vaikka onhan Suomessa Yle toisinaan tuonut studioon meppejä eri maista väittelemään EU-aiheista.
Russack huomauttaa, että uudistukset edellyttäisivät kansallisilta hallituksilta ja puolueilta toimia.
– Tässä tullaan systeemiseen ongelmaan: jos kärkiehdokasjärjestelmä jatkuu, se nojaa EU-komission ja EU-parlamentin asettamaan poliittiseen paineeseen, ei EU-maiden kansalaisten todelliseen tahtoon.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][rev_slider alias=”epp-02″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Elääkö kärkiehdokasmalli enää lainkaan? Ehdottomasti, Russack sanoo. Poliitikot sitoutuvat malliin jo nyt, ja näyttäisi tavattoman huonolta, jos he vaalien jälkeen perääntyisivät siitä.
Viisi vuotta sitten olisi ollut vähintään erikoista, että jonkin suuren EU-maan johtaja olisi etukäteen kertonut, kenestä hänen mielestään pitää tehdä kärkiehdokas. Tapana on ollut, että päämiehet vaikenevat asiasta ennen vaaleja.
Nyt Merkel on jo luvannut tukensa saksalaiselle Manfred Weberille. Weber on toiminut EU-parlamentaarikkona EPP-ryhmässä vuodesta 2004 lähtien, ja hän on tällä kaudella johtanut ryhmässä puhetta.
EPP-ryhmä valitsee ehdokkaansa 8. marraskuuta Helsingissä. 734 kokousedustajaa valitsee Weberin ja Euroopan investointipankin varapääjohtaja Alexander Stubbin välillä puolueelle kärkiehdokkaan. Kokousedustajia lähettävät jäsenpuolueet kaikista EU-maista, ja edustajien määrä riippuu siitä, kuinka monta meppiä jäsenpuolueella on.
Weber on ennakkosuosikki, onhan hänellä suurimman jäsenmaan suurimman puolueen tuki takanaan. Häntä pidetään sillanrakentajana, joka on onnistunut EU-parlamentissa yhdistämään keskenään eteläisten jäsenmaiden konservatiivit, Itä-Euroopan hankalat tapaukset ja pohjoisen liberaalit.
Weber, 46, kaipaa myös uudenlaista näkyvyyttä komission puheenjohtajalle. Kun Ruotsissa ja Portugalissa metsät palavat tai kun ihmiset kuolevat Kreikassa, komission puheenjohtajan pitää saapua paikalle, hän sanoi vastikään Politico-lehdelle.
Stubbin, 50, valinta olisi yllätys – tosin Russack muistuttaa, että toisin kuin Weber, Stubb on toiminut pääministerinä. Tällaista kokemusta toimeenpanovallasta on perinteisesti arvostettu Eurooppa-neuvostossa.
– Stubb on dynaaminen ja karismaattinen, ja hän näyttää nuoremmalta kuin Weber, Russack luettelee Stubbin vahvuuksia.
Nuoruus ja dynaamisuus lasketaan eduksi muun muassa Ranskan Elysée-palatsissa. Sen nykyinen asukki Emmanuel Macron ei kuulu EPP-ryhmään, mutta hän on EU:n vaikutusvaltaisimpia poliitikkoja. Sen vuoksi EPP:n kannattaa valita ehdokas, joka kelpaa myös Macronille.
Todellista suosikkiaan komission johtoon Macron ei ole paljastanut. Hän ei ole edes kertonut, mihin EU-puolueeseen hänen puolueensa En Marche liittyy ensi kevään vaalien jälkeen.
Se sentään tiedetään, että Macron on lähentynyt liberaalien Aldea koko ajan. Kaksi viikkoa sitten hän ja Hollannin liberaali pääministeri Mark Rutte ilmoittivat, että En Marche ja Alde perustavat allianssin ensi kesän EU-vaaleihin.
Yhteensä nämä kaksi ryhmää saavat ennusteiden mukaan 94–103 paikkaa. He ovat siis hyvällä onnella vaa’ankieliasemassa, kun EU:n huippupaikkoja jaetaan.
Vähintään yhtä merkittävää on, että vaikka EU-parlamentissa Alde on vain keskisuuri ryhmä, EU:n jäsenmaissa se on suuri. EU-maiden nykyisistä päämiehistä kahdeksan edustaa Alde-puolueita. Yhtä monta edustaa EPP:tä, mutta luku saattaa kutistua, jos EPP häätää ryhmästään Unkarin Fidesz-puolueen. Osa EPP:läisistä – kuten Stubb ja Juncker – on vaatinut erottamista, mutta konservatiivit haluavat pitää Fideszin mukana.
Jos kärkiehdokasmalli jostain syystä kaatuisi, EU-päämiesten aldelaiset jäsenet tuskin olisivat pahoillaan.
Sosiaalidemokraattien kärkiehdokkaaksi on vahvimmin tarjolla Hollannin EU-komissaari Frans Timmermans. Ehdokas-ehdokkaan paikasta kilpailee myös slovakialainen EU-komissaari Maroš Šefčovič.
Sosiaalidemokraattien kannatus on unionissa laskenut viime vuosina, ja kun Britannian mepit poistuvat Brexitin takia EU-parlamentista, eniten menettävät meppejä sosiaalidemokraattien ja EU-kielteisten konservatiivien ryhmä.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]
Pieni piiri päättää
[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_raw_js]JTNDc2NyaXB0JTIwaWQlM0QlMjJpbmZvZ3JhbV8wXzY0ZDNlZjkyLTQyZWItNDZjMi1iNGI3LTg2YTY2YTllMzZkZSUyMiUyMHRpdGxlJTNEJTIyUGllbmklMjBwaWlyaSUyMHAlQzMlQTQlQzMlQTR0dCVDMyVBNCVDMyVBNCUyMiUyMHNyYyUzRCUyMmh0dHBzJTNBJTJGJTJGZS5pbmZvZ3JhbS5jb20lMkZqcyUyRmRpc3QlMkZlbWJlZC5qcyUzRnA3ZCUyMiUyMHR5cGUlM0QlMjJ0ZXh0JTJGamF2YXNjcmlwdCUyMiUzRSUzQyUyRnNjcmlwdCUzRQ==[/vc_raw_js][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Oman lisänsä komission puheenjohtajan valintaan tuovat EU-skeptikot. Vielä kesällä Ajatuspaja Toivo ennusti, että kolme EU-vastaista ryhmää saisi yhteensä 140 paikkaa EU-parlamentissa. Nyt mittauksia kokoava Poll of polls -laitos arvioi, että ne saavat 160 paikkaa.
Tämä nostaisi EU-skeptikot toiseksi suurimmaksi ryhmäksi EPP:n (178 paikkaa) jälkeen. EU-käytävillä pohditaan jopa tilannetta, jossa EU-vastaiset voimat kasvavat suurimmaksi. Kuka siinä tapauksessa valitaan komission johtoon? Vastaus on auki.
Toistaiseksi EU-skeptikoiden kasvu on katkennut siihen, että ryhmät riitelevät keskenään eivätkä suostu yhteistyöhön. Onkin epätodennäköistä, että ne asettaisivat yhteisen kärkiehdokkaan komission puheenjohtajaksi.
Sophia Russack ennustaa, että EU-skeptikot jatkavat eripuraista yhteiseloa.
– Yllättyisin, jos he yhdistäisivät voimansa. Mutta jos he onnistuisivat, parlamentin työ vaikeutuisi. EU-myönteisten täytyi tehdä yhteistyötä skeptikkoja vastaan.
Suomen kannalta komission puheenjohtajan ja rivikomissaarien valinta osuu kiintoisaan ajankohtaan. Kun EU-vaalit järjestetään, kotimaan hallitusneuvottelut saattavat olla kesken.
Jos kokoomus voittaa eduskuntavaalit, tilanne on jokseenkin selvä. Kokoomusjohtoinen hallitus tukisi kärkiehdokas Stubbia komission puheenjohtajaksi, tai jos tämä ei ole kärkiehdokas, kokoomus todennäköisesti esittäisi Stubbia rivikomissaariksi.
Jos taas SDP voittaa vaalit, asetelma mutkistuu. Jos Stubb on EPP:n kärkiehdokas ja EPP voittaa EU-vaalit, SDP:n Antti Rinne joutuisi pääministerinä tukemaan häntä komission johtoon. Toinen vaihtoehto on, että Rinne ilmoittaisi kesällä, että Suomi ei sitoudu kärkiehdokasmalliin.
SDP:n vaalivoitto avaisi muitakin pelitilanteita. Rivikomissaarin paikka on tähän saakka kuulunut aina suurimman puolueen ehdokkaalle. SDP nimitti aikanaan Erkki Liikasen, keskusta Olli Rehnin ja kokoomus Jyrki Kataisen.
Suurimpana puolueena SDP haluaisi taas oman henkilönsä komissioon. Suomessa hallitusneuvottelut kuitenkin käydään samaan aikaan kuin EU-nimityksiä tehdään. Komissaarinsalkku saattaa nousta yhdeksi pelinappulaksi ministerinsalkkuja jaettaessa.
Ja jos Stubbia ei valittaisikaan EPP-kärkiehdokkaaksi, hänen mahdollisuutensa muihin korkeisiin EU-tehtäviin säilyvät hyvinä.
Entä jos Stubbille avautuisi mahdollisuus päästä EU:n korkeaksi lähettilääksi eli EU-ulkoministeriksi? Tukisiko SDP hänen valintaansa? Suomi ei siinä tilanteessa saisi erikseen omaa rivikomissaaria, eikä näin ollen SDP:kään.
Brysselissä toimiva riippumaton ajatuspaja Vote Watch teki syyskuussa Brysselin ”EU-kuplan” työntekijöille kyselyn. Se kysyi, kenestä todennäköisimmin tulee komission seuraava puheenjohtaja.
Vähän alle 40 prosenttia veikkasi Manfred Weberiä. Kakkoseksi nousi EU:n Brexit-neuvottelija Michel Barnier, mutta hän on kyselyn jälkeen ilmoittanut, ettei tavoittele virkaa. Suunnilleen kymmeneen prosenttiin pääsivät Stubb ja aldelainen EU-komissaari Margarethe Vestager.
Luvut eivät yllätä, koska EPP on suurin ja Weber saksalaisten suosikki.
Tulokset muuttuvat tyystin toisennäköisiksi, kun EU-kuplalta kysytään, kenet se haluaisi nähdä komission johdossa.
Nyt Weberin lukemat putoavat kahdeksaan prosenttiin. Ylivoimaisesti suurimman suosion saavuttaa tanskalainen Vestager, 35 prosenttia. Hajakannatusta saavat Verhofstadt, Timmermans, vihreiden meppi Ska Keller ja Stubb.
EU-kuplan vastaajat luultavasti poikkeavat keskimääräisistä EU-kansalaisista. Kuplassa kannatetaan vahvaa eurooppalaista hallintoa ja vahvaa komissiota. Tässä suhteessa he poikkeavat myös EU-maiden päämiehistä.
– Heillä (päämiehillä) on enemmän haluja heikkoon johtajaan, jotta oma asema vahvistuu, sanoo Sophia Russack.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]
Näin EU-parlamentin paikat jakautuvat
[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_raw_js]JTNDc2NyaXB0JTIwaWQlM0QlMjJpbmZvZ3JhbV8wXzZmMTVhNGY1LTlkYWYtNDE4ZS1hODAxLTk2M2VkNjc0NDczMCUyMiUyMHRpdGxlJTNEJTIyTiVDMyVBNGluJTIwRVUtcGFybGFtZW50aW4lMjBwYWlrYXQlMjBqYWthdXR1dmF0JTIyJTIwc3JjJTNEJTIyaHR0cHMlM0ElMkYlMkZlLmluZm9ncmFtLmNvbSUyRmpzJTJGZGlzdCUyRmVtYmVkLmpzJTNGd3VoJTIyJTIwdHlwZSUzRCUyMnRleHQlMkZqYXZhc2NyaXB0JTIyJTNFJTNDJTJGc2NyaXB0JTNF[/vc_raw_js][/vc_column][/vc_row]