Uusien sääntöjen avulla varmistetaan, että kun julkiset viranomaiset tekevät hankintoja, laatu on jatkossa parempi ja yhteisille varoille saadaan kunnon vastine. Lisäksi uusien sääntöjen myötä pienten ja keskisuurten yritysten on aiempaa helpompaa osallistua tarjouskilpailuihin. Säännöissä määritellään myös tiukempia ehtoja alihankinnoille.
Parlamentin nyt hyväksymillä direktiiveillä asetetaan ensimmäistä kertaa vaatimuksia käyttöoikeussopimuksille. Sääntöjen tarkoitus on edistää reilua kilpailua ja varmistaa, että hankintoihin varatut rahat käytetään parhaalla mahdollisella tavalla.
Viranomaiset käyttävät keskimäärin 18 prosenttia bruttokansantuotteesta julkisiin hankintoihin, joten hankinnoilla on merkittävää yhteiskunnallista painoarvoa.
Uuden ”kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous” -arviointikriteerin myötä viranomaiset voivat hinnan ja elinkaarikustannusten lisäksi painottaa julkisissa hankinnoissa aiempaa enemmän laatua, ympäristöarvoja, sosiaalisia näkökohtia ja innovatiivisia ratkaisuja. Uudet säännöt myös kannustavat jakamaan suuria hankintasopimuksia osiin, jotta myös pienten yritysten on helpompi osallistua tarjouskilpailuihin.
Käyttöoikeussopimuksia koskevien sääntöjen mukaan jäsenvaltiot saavat myös jatkossa päättää, toteuttavatko ne julkiset hankkeet ja palvelut itse vai ulkoistavatko ne niiden toteutuksen.
Hankinnat tähän saakka keskittyneet
Julkisiin hankintoihin pääsy on Suomen Yrittäjien mukaan ollut pk-yrityksille vaikeaa.
– Keskeinen syy pk-yritysten vaikeuksiin markkinoille pääsemisessä on ollut hankintojen keskittyminen. Ostot on tehty niin isoina kokonaisuuksina, että ne ovat olleet pienten yritysten ulottumattomissa. Vaatimus hankintojen jakamisesta pienempiin osiin on tervetullut, johtaja Antti Neimala Suomen Yrittäjistä sanoo.
Uusi laki on kokonaisuudessaan massiivinen. Sääntelyä on pyritty yksinkertaistamaan, mutta tämä tuskin onnistuu. Uutta sääntelyä on luotu paljon esimerkiksi hankintojen ympäristö- ja sosiaalisista vaatimuksista. Neimalan mukaan sääntelyn paisuminen on pk-yrityksille ongelma, sillä niillä ei usein ole riittäviä resursseja monimutkaisten ja työläiden tarjousasiakirjojen laatimiseen.
– Olisi ollut linjakasta säilyttää hankintadirektiivi nimenomaan hankintamenettelyä koskevana lakina. Nyt mukaan on tuotu muita tavoitteita, kuten työntekijöiden suojelu, ympäristön suojelu ja alihankintaketjujen tarkempi kontrolli. Ne hämärtävät direktiivin varsinaisia tavoitteita ja siksi uudet säännökset ovat pettymys, Neimala kritisoi.
Muutokset on vielä hyväksyttävä ministerineuvostossa. Sen jälkeen alkaa kahden vuoden määräaika, jonka kuluessa direktiivi on saatettava voimaan kaikissa jäsenmaissa. Suomessa työ on jo aloitettu: työ- ja elinkeinoministeriö asetti valmistelu- ja ohjausryhmän valmistelemaan direktiiviuudistuksesta johtuvia muutoksia marraskuussa. Ryhmien määräaika päättyy 1.5.2016.