Kun Venäjä oli vuonna 2014 miehittänyt Ukrainalle kuuluvan Krimin ja liittänyt sen laittomasti itseensä, Euroopan unioni kykeni kokoamaan rivinsä ja sopimaan pakotteista, joista jäsenmaat ovat pitäneet tiukasti kiinni. EU:n osoittaman yhtenäisyyden on arvioitu olleen ikävä yllätys Kremlille.
Nyttemmin Euroopan johtajat tiedostavat Carnegie Europe -ajatushautomon johtajan Rosa Balfourin mukaan entistä paljon paremmin kuin tuolloin, että Venäjä pyrkii horjuttamaan EU:ta yhä häikäilemättömämmin keinoin. Vaarallisia jakolinjoja suhtautumisessa turvallisuuteen ja Venäjään on kuitenkin edelleen jäljellä.
Vaikka EU ja sen yksittäiset jäsenmaat ovat viime viikkoina voimakassanaisesti tuominneet Venäjän Ukrainaan kohdistaman sotilaallisen painostuksen ja Valko-Venäjän diktatuurihallinnon tuoreimmat väärinkäytökset, konkreettiset vastatoimet ovat jääneet Balfourin mukaan suhteellisen laimeiksi.
– Vaisut vastatoimet ovat tulosta kompromissista niiden välillä, jotka eivät halua provosoida Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia hänen uusimpien ”punaisten linjojensa” ylittämisellä, ja niiden, jotka toivovat EU:n vastaavan jämäkämmin Venäjän loukkaaviin tekoihin, Balfour kirjoittaa Strategic Europe -verkkolehdessä.
Yhtenäisyys olisi voimaa
Käsitys Venäjästä vaihtelee EU:n sisällä Balfourin mukaan edelleen suuresti. Maat, jotka ovat historiallisesti ja maantieteellisesti lähempänä Venäjää, pitävät maata turvallisuusuhkana. Myöskin kauempana Venäjästä sijaitsevat maat ovat lakanneet luottamasta presidentti Vladimir Putinin hallintoon, mutta pyrkivät silti vuoropuheluun talous- ja energiasiteidensä turvaamiseksi ja korostavat Venäjän historiallista roolia Euroopassa.
– Jälkimmäinen lähestymistapa on synnyttänyt Keski-Euroopassa ja Baltian maissa epäluuloja EU:n turvallisuusroolin vahvistamista kohtaan. Maat haluaisivat oman analyysinsa Venäjän uhasta heijastuvan nykyistä paremmin EU:n päätöksentekoon – ei vain Natoon, Balfour sanoo.
Samaan aikaan Länsi-Euroopassa tunnetaan epäluottamusta Unkaria ja Puolaa kohtaan niiden kielteisen demokratia- ja oikeusvaltiokehityksen vuoksi. Pelkona on, että periaatteet, joille koko Euroopan yhdentyminen on toisen maailmansodan jälkeen rakennettu, ovat murtumassa.
– Turvallisuuden ja demokratian välinen läheinen yhteys on ollut Euroopan yhdentymisen historiassa läsnä alusta alkaen. Kun Euroopan turvallisuudesta on tulossa kiireellinen eksistentiaalinen haaste, se edellyttää muutakin kuin haukkojen ja kyyhkyjen välistä vaihtokauppaa. Turvallisuutta ja demokratiaa koskevissa linjauksissa on tunnustettava Keski-Euroopan ja Baltian maiden käsitys turvallisuusuhista. Tämä oli yksi syy siihen, että nämä maat suuntautuivat rautaesiripun murruttua länteen, Balfour sanoo.
– Samaan aikaan EU:n jäsenvaltioiden demokraattisuus on niiden keskinäisen solidaarisuuden perusta. Jos siltä tieltä poiketaan, vaarana on, että EU hajoaa. Se olisi surullinen ja synkkä varjo valistuneelle tavalle, jolla EU on kylmän sodan päättymistä Euroopassa hoitanut.