– Kasvu hiipuu viime vuodesta, mutta talouden pysähtymiseen vaadittaisiin sodan merkittävä eskaloituminen ja Venäjän täydellinen eristäminen. Siihen en vielä tällä hetkellä usko, kirjoittaa Etlan toimitusjohtaja Aki Kangasharju tuoreessa kolumnissaan.
Etla julkistaa varsinaisen ennusteensa talouden kehityksestä ja sodan vaikutuksista 17. maaliskuuta.
Kangasharjun mukaan sota hidastaa ennustettua kasvua, mutta ei estä koronan väistymisestä seuraavaa maailmanlaajuista palveluiden avautumista tai tavaratuotannon ja -kaupan jatkumista.
– Vaikka kasvua ei syntyisi loppuvuonna enää lainkaan, Suomen bruttokansantuote olisi lähes kaksi prosenttia viime vuotta suurempi, hän kirjoittaa.
Suomen talous on palautunut pandemiasta ripeästi Ukrainan sotaan saakka. Etlassa viime vuonna tehty ennuste Suomen tämän vuoden talouskasvulle on kolme prosenttia.
Koko maailman pysäyttänyt koronakriisi hidasti Suomen bkt-kasvua yli kolme prosenttiyksikköä eli reilusta prosentista vuonna 2019 yli kahden prosentin laskuun vuonna 2020.
Suomen kasvu jää Kangasharjun mukaan tänä vuonna nollaan vain, jos kolmelle jäljellä olevalle neljännekselle piirretään koronan kaltainen, koko maailman pysäyttänyt, syöksy alas ja vastaava nousu ylös.
Näin massiivista kasvun käännettä ei ole nyt näköpiirissä, vaikka Yhdysvaltojen presidentti lupasikin juuri liittovaltion tilaa käsitelleessä puheessaan Vladimir Putinin lähipiirille ”massiivisempia pakotteita kuin koskaan ennen”.
– Kriisistä voi tulla pitkä, mutta shokki alas ei ole yhtä jyrkkä kuin koronakriisissä. Venäjä ei ole korona, vaan vasta 11. suurin talous maailmassa. Sen vientipanos keskittyy raaka-aineisiin, jotka ovat korvattavissa maailmanmarkkinoilta, joskin selvästi korkeampaan hintaan, Kangasharju toteaa.
Venäjä ja Ukraina vastaavat neljänneksestä globaalista viljanviennistä ja Venäjä vajaasta kymmeneksestä öljynviennistä. Näiden merkittävä väheneminen tai kokonaan poistuminen markkinoilta nostaa väistämättä hintatasoa.
Suomi tuo Venäjältä etenkin öljyjä ja muita energiatuotteita – Tullin tilastojen mukaan viime vuonna viidellä miljardilla eurolla. Tuonnin loppuminen vaikeuttaisi öljyjalosteiden tuotantoa ja kauppaa kotimaassa sekä vientiä muihin maihin, jos raaka-ainetta ei löytyisi muualta.
Venäjän tuontia voidaan Kangasharjun mukaan ainakin jossain määrin korvata tuomalla muualta.
– Onkin arvioitu, että Venäjän tuottaman öljyn kokonaan poistuminen maailmanmarkkinoilta nostaisi öljyn maailmanmarkkinahintaa kolmanneksella. Suomen 95-oktaanisen bensiinin hinnassa se tarkoittaisi noin 50 sentin nousua nykyiseen kahden euron litrahintaan.
Raakaöljyn ja erilaisten kemiallisten yhdisteiden lisäksi Suomi tuo Venäjältä eniten nikkeliä sekä puuta ja haketta – viime vuonna 1,5 miljardilla eurolla. Näiden tuonnin loppumisella olisi seuraavaksi merkittävimmät vaikutukset Suomelle.
Inflaation kiihtymisen ja tuonnin vähenemisen lisäksi Suomen kasvu hidastuu Venäjä-viennin supistumisen myötä.
– Jos vienti loppuu totaalisesti, sen vaikutus Suomen talouden kokoon suhteutettuna on prosentin suuruusluokkaa. Sen verran Suomeen syntyy arvonlisää noin 2[nbsp]100 Venäjän vientiä harjoittavassa yrityksessä, Kangasharju toteaa.
Sanktiosodankäynnin eskaloituminen totaaliseen ulkomaankaupan loppumiseen Venäjän kanssa johtaisi todennäköisesti muihinkin seurauksiin. Venäjällä toimii noin 300 Suomeen rekisteröidyn yrityksen tytäryritystä. Tilastokeskuksen tietojen mukaan näissä yrityksissä oli yhteensä 32[nbsp]000 työntekijää ja liikevaihtoa syntyi noin kuusi miljardia euroa ennen koronakriisiä vuonna 2019.
Etla julkaisee myöhemmin tarkemman analyysin Suomen ja Venäjän kaupasta ja suomalaisyritysten toiminnasta Venäjällä.
– Yritysten markkina-arvo on luonnollisesti moninkertainen liikevaihtoon verrattuna, ja pelkästään Fortumin viimeaikaiset investoinnit ovat olleet lukuisia miljardeja. Näiden yritysten pakkomyynti ja jääminen rajan taakse olisi kova isku Suomen elinkeinoelämän vauraudelle, Kangasharju toteaa.
Hänen mukaansa kuinka suuren vaikutuksen inflaatio, epävarmuus ja ulkomaankaupan vaikeudet synnyttävät talouteen, on tässä vaiheessa mahdotonta kovin tarkkaan arvioida.
– Totaaliseen ulkomaankaupan blokkiin ja yritysten pakkomyyntiin on kuitenkin vielä matkaa, koska se tarkoittaisi yhdessä rahoitusmarkkinoiden pakotteiden kanssa Venäjän vielä suurempaa arvaamattomuutta ja lopulta romahtamista, Kangasharju arvioi.