Päivä juhlistaa 1.12.1959 allekirjoitettua Etelämannersopimusta, jossa 12 valtiota sopi Etelämantereen yhteisestä käytöstä vain rauhanomaisiin tarkoituksiin koko ihmiskunnan hyväksi. Yksi osa tätä toimintaa on Etelämantereella tehtävä tutkimus.
Ensimmäinen suomalainen tutkimusretkikunta lähti 25 vuotta sitten Arandalla Etelämantereelle. Matkan johtajana toiminut Merentutkimuslaitoksen entinen ylijohtaja Pentti Mälkki kertoo, että enemmistölle matka oli ensimmäinen, joten tuntemattomat olot ja oman tutkimusohjelman toteuttamisen mahdollisuudet jännittivät.
– Samalla kaikkeen – myös pahimpaan – piti varautua, koska apua ei olisi helposti saatavissa. Toisaalta kahden vuoden valmistelu antoi luottamusta ja uusia kokemuksia odotettiin innokkaasti, Mälkki muistelee Ilmatieteen laitoksen tiedotteessa.
Ilmatieteen laitoksen Etelämanner-logistiikan päällikkö Mika Kalakosken mukaan ajat ovat muuttuneet, mutta Etelämanner on edelleen hyvin eristyksissä muusta maailmasta ja retkikuntien valmisteluissa korostuu turvallisuudesta huolehtiminen.
– Tämä tutkimuskausi on monella tavalla poikkeuksellinen, sillä lähikuukausina Etelämantereella työskentelee ennätysmäärä suomalaisia tutkijoita. Suomen Aboa- tutkimusaseman lisäksi tutkijoita työskentelee muun muassa Saksan, Norjan ja Argentiinan tutkimusasemilla sekä eteläafrikkalaisella tutkimusaluksella, hän kertoo.
Tällä kaudella tutkitaan Etelämantereen jäätikköjärviä, meteorologiaa, lunta ja pienhiukkasia sekä Antarktiksen jään paksuuden vaihtelua ja sen vaikutusta laivojen jääkuormiin. Ilmatieteen laitoksen jääpalvelu palvelee tulevalla kaudella alueella toimivia aluksia ja on valmiina toimittamaan alueelta satelliittikuvia.
Etelämanner kertoo ilmastonmuutoksen mekanismeista
Etelämantereen merijään laajuus ylitti tänä vuonna 20 miljoonaa neliökilometriä ensimmäistä kertaa sitten satelliittimittausten aloittamisen, mikä on herättänyt keskustelua ilmastonmuutoksen etenemisestä.
– Etelämantereen jääpeitteen lisääntyminen johtunee pikemminkin vuosikymmenien aikaskaalassa esiintyvästä ilmaston vaihtelusta kuin ilmastonmuutoksesta. Viimeaikoina vallinneet voimakkaat tuulet ovat ajaneet merijäätä aikaisempaa laajemmalle alueelle. Sen lisäksi mannerjäähyllyjen sulamisesta aiheutunut merenpinnan suolaisuuden vähentyminen on suosinut merijään kasvua, sanoo Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Timo Vihma.
Vihman mukaan Etelämantereen jäätä, ilmakehää ja muita ilmiöitä tutkimalla pystytään selvittämään ilmastonmuutoksen mekanismia.
– Tutkimusten avulla pyritään myös parantamaan ennusteita siitä, miten ilmasto tulee jatkossa muuttumaan.
Ilmastomallien mukaan lämpötilojen odotetaan Etelämantereella nousevan vuoteen 2100 mennessä 1–4 asteella. Muutos on vain noin puolet siitä mitä ennustetaan pohjoisille napa-alueille.
– Yksi suuri ilmastonmuutokseen liittyvä kysymysmerkki on Etelämantereen länsiosan jäätikön mahdollinen kiihtyvä lohkeilu, jolla voi olla suuri merkitys merenpinnan nousuun koko maapallolla, Vihma pohtii.
