Etätyö on osoittautunut varteenotettavaksi vaihtoehdoksi myös normaaliaikana. On paljon töitä, joita voi tehdä yhtä tehokkaasti etänä kuin toimistollakin. Työntekijälle oikeus etätyöhön tuo elämään paljon muita vapauksia. Töitä voi rytmittää aiempaa paremmin muun elämän kanssa ja töitä voi tehdä sieltä missä milloinkin haluaa aikaansa viettää.
On hyvin todennäköistä, että koronan jälkeen etätyö jää pysyväksi ilmiöksi. Kun yritykset ovat kyselleet työntekijöidensä halukkuutta etätyöhön, niin usein on saatu vastaus, että 10-15 prosenttia haluaisi tehdä pelkästään etätyötä ja lisäksi kolmannes jakaa aikansa suurin piirtein tasan etätyön ja toimistotyön välillä. Vastaavasti toinen puoli työntekijöistä haluaisi tehdä työtä pääasiassa toimistolta käsin ja karkeasti 10 prosenttia ei halua tehdä etätyötä lainkaan.
Voidakseen rektyroida kyvykkäimmät henkilöt työnantajien on jatkossa kuultava työntekijöidensä toiveita. Jos sulkee etätyömahdollisuuden kokonaan, niin sulkee myös osan potentiaalisista työntekijöistä ulos yrityksestä. Työnantajan kannattaa siis toimia joustavasti ja mahdollistaa etätyön tekeminen sitä haluaville silloin, kun se työn luonteeseen sopii. Työnantajalla on myös intressi kustantaa kotonaan työtä tekevälle hyviä työvälineitä, koska työnantaja samalla voi pienentää toimistotilaa ja säästää merkittävästi tilakustannuksissa.
Asennemuutosta tarvitaan myös verotuksessa. Jos työntekijä kulkee päivittäin esimerkiksi 100 kilometrin työmatkan, niin verotuksessa saa vähentää työmatkakuluja tuhansia euroja vuodessa. Jos sen sijaan tekee työtä kotoaan, niin saa työhuonevähennyksen, mutta työnantajan kotiin ostama sähköpöytä tai arvokkaampi tietokone saatetaankin katsoa jo luontaiseduksi, josta työntekijän on maksettava vero. Kuitenkin työntekijä, joka 100 kilometrin päivittäisen ajomatkan sijasta tekee työtä kotoaan, vähentää osaltaan päästöjä, tienkäyttöä ja liikenneruuhkia, joten yhteiskunnan kannattaisi tukea hänen työtapaansa.
Samanlainen haaste sisältyy vakuutuksiin. Jos työntekijä saa tapaturman etätyössä, niin korvaako sen työnantajan vakuutus vai pitääkö olla oma vakuutus? Entäpä jos työtä suomalaiselle yritykselle Suomeen tehdään etänä ulkomailta eli vaikka toisesta EU maasta, kuten Espanjasta tai EUn ulkopuolelta, kuten Norjasta, kuinka silloin maksetaan verot ja eläkkeet ja minne? Entäpä jos työntekijä tekeekin pysyvästi töitä omissa tiloissaan kaukana työpaikastaan ja laskuttaa tekemästään työstä yritystä, katsotaanko hänet silloin yrittäjäksi vai pidetäänkö edelleen palkansaajana, jos hänellä kuitenkin on vain yksi asiakas?
Etätyön yleistyminen tarkoittaa, että kaikkiin edellä mainittuihin kysymyksiin on löydettävä vastaukset. Verotus ja vakuutuskäytännöt pitää olla selkeitä, jotta työnantaja ja työntekijä tietävät millä ehdoin etätyötä voi tehdä. Yhteiskunnalla on intressi edistää etätyömahdollisuuksia, koska etätyöstä aiheutuu niin paljon hyvää. Etätyön pysyvä lisääntyminen vähentäisi ympäristöpäästöjä, pienentäisi liikenteen kustannuksia ja vähentäisi liikenneruuhkia, lisäisi työntekijöiden omaa aikaa ja tasapainottaisi alueiden välisiä eroja Suomen sisällä. Sen vuoksi myös verotusta pitää muuttaa siten, että se houkuttelee etätyön tekemiseen silloin, kun se on sekä työntekijälle, että työnantajalle järkevää.
