Koronakriisin myötä moni työntekijä on joutunut mukautumaan etätyöskentelyyn. Jo ennen tätä kevättä työ oli väitöskirjatutkija Kirsi Sjöblomin mukaan muutoksessa.
Yhä suurempi osa työstä on luonteeltaan tietotyötä, ja työtä tehdään enenevässä määrin useammasta paikasta käsin esimerkiksi työpaikalla, kotona, työmatkoilla, yhteistyökumppaneiden toimitiloissa ja kahviloissa.
Työ on digitaalisesti välittynyttä, ja suuri osa työtehtävistä tehdään tietokoneilla, älypuhelimilla ja erilaisilla sovelluksilla.
– Työtä tehdään moniulotteisissa ympäristöissä, ja työ vaatii niin yksilöiltä kuin yhteisöiltäkin yhä keskeisemmin taitoja hallinnoida mielen resursseja, Sjöblom sanoo Helsingin yliopiston tiedotteessa.
Kirsi Sjöblom tarkastelee väitöstutkimuksessaan digitaalisilla välineillä tehtävään tietotyöhön liittyviä mahdollisuuksia ja haasteita.
Hyvinvointi ja tuottavuus
Monipaikkainen tietotyö on itseohjautuvaa ja vaatii vahvoja itsesäätelyn ja itsensä johtamisen taitoja. Moni hallitsee tällaiset taidot hyvin mutta osa tarvitsee tukea.
Sjöblom kehitti osana väitöstutkimustaan yhteistyössä hanketyöryhmän kanssa valmennusohjelman, joka keskittyy hyvinvoinnin ja tuottavuuden tukemiseen työssä.
Valmennusohjelman avulla osallistujat voivat kehittää tietoisuustaitojaan ja selviytymismallejaan, jotka liittyvät tietotyöhön, fyysisiin tiloihin ja digitaalisiin työvälineisiin.
Hyvin etenevää ja kestävää työtä voidaan tukea henkilökohtaisen tason lisäksi työyhteisön tasolla tekemällä yhteiset säännöt: Kuinka usein työyhteisössä odotetaan sähköpostin ja muiden viestien seuraamista? Kun työskennellään yhteisellä toimistolla, miten työtiloissa toimitaan?
Työpaikan toimintakulttuuri
Fyysinen työympäristö on työn tuottavuuden, motivaation ja hyvinvoinnin kannalta keskeinen, mutta myös työyhteisön toimintakulttuurilla on paljon vaikutusta työntekijöiden toimintaan.
– Modernit tilat ja välineet eivät yksin toimi, ellei toimintakulttuuri tue niiden potentiaalin saamista käyttöön, Sjölbom sanoo.
– Esimerkiksi nykytiedon valossa olisi tiedonkäsittelyn ja töiden etenemisen kannalta eduksi, että työpaikalla olisi käytettävissä tila myös lyhyeen levähdykseen tai päiväuniin työpäivän sisällä, mutta jos työpaikan ääneen sanomaton toimintakulttuuri ajaa jatkuvaan tehokkuuteen ja tauottomaan työskentelyyn, edelläkäyvän työympäristön mahdollisuudet jäävät todennäköisesti sosiaalisen paineen alla käyttämättä.
Sjöblom toivoo, että uudet työtilat tukisivat yhä paremmin yhteenkuuluvuuden ylläpitämistä.
– Vaikka työ olisikin itsenäistä ja kulkisikin kannettavan tietokoneen mukana tarvittaessa kaikkialle, ihmisinä tarvitsemme keskeisesti myös kokemusta yhteydestä toisiin.
Väitöskirja Flourishing in 21st century workplaces – how to support knowledge workers’ productivity and well-being in modern environments tarkastetaan Helsingin yliopistossa 29. toukokuuta.