Suomen yliopistojärjestelmä on maantieteellisesti verraten hajautettu. Moni yksikkö on pieni ja voi tarjota vain muutamia koulutusalavaihtoehtoja opiskelijoilleen. Tämän seurauksena eri puolilta maata kotoisin olevat nuoret asettuvat erilaiseen asemaan.
– Todennäköisyydet valikoitua jollekin alalle voivat erota merkittävästi sen mukaan, kuinka kaukana lähin kyseistä alaa tarjoava yliopisto sijaitsee, väittelijä Tuomo Suhonen toteaa.
Suhonen tutki vuosina 1991–1996 ylioppilaaksi valmistuneiden nuorten myöhempiä koulutusalavalintoja. Tulosten mukaan sata kilometriä pidempi matka lähimpään tietyn koulutusalan oppilaitokseen vähensi noin 15 prosentilla todennäköisyyttä valikoitua kyseiselle alalle.
Etäisyysvaikutuksessa oli kuitenkin huomattavia eroja koulutusalojen välillä. Kasvatustieteiden, taidealojen tai lääke- ja terveystieteiden valintaan sijainnilla ei havaittu olevan merkittävää vaikutusta.
– Monet suomalaisnuoret ovat lukiosta valmistuttuaan vielä varsin epävarmoja opiskelualastaan ja päätyvät usein valitsemaan jonkin läheisessä opinahjossa tarjolla olevan vaihtoehdon, tulkitsee Suhonen.
– Havainnot puoltavat alueellisten yliopistojen monialaisuutta tukevaa korkeakoulutuspolitiikkaa, hän jatkaa pohdintaansa.
Etäisyyden vaikutuksen lisäksi Suhonen havaitsi koulutusalojen voimakasta periytymistä vanhemmilta lapsille. Keskimäärin yksilön mahdollisuus valikoitua jollekin alalle kaksinkertaistuu, jos hänen vanhemmallaan on tutkinto kyseiseltä alalta.
Vanhempien vaikutuksessa oli kuitenkin merkittävää vaihtelua. Erityisesti oikeustieteellisen alan tutkinto periytyy muiden alojen tutkintoja huomattavasti useammin. Lisäksi Suhonen havaitsi, että miehet ovat naisia alttiimpia seuraamaan vanhempiensa koulutusalavalintoja. Sekä miehet että naiset seuraavat useammin isän kuin äidin valintoja.
Yliopistopaikkakunnalla ei merkittävää vaikutusta ansioihin
Yliopistoalueet eroavat huomattavasti kokonsa, työmahdollisuuksiensa ja houkuttelevuutensa suhteen. Suhonen vertaili Helsingin metropolialueelta ja muualta Suomesta valmistuneiden ansioita työuran alkupuolella. Tulosten mukaan Helsingistä valmistuneet ansaitsevat keskimäärin muita paremmin, mutta tämä selittyy kyvykkäämmän opiskelija-aineksen valikoitumisella metropolialueen yliopistoihin.
Humanististen alojen opiskelijat jopa hyötyvät muualla kuin metropolialueella opiskelemisesta.
– Yliopistojärjestelmä voidaan maantieteellisesti hajauttaa varsin pitkälle ilman, että eri yliopistoista valmistuneiden välille syntyy merkittävää palkkaepätasa-arvoa, pohtii Suhonen.
Yliopiston laadun ja uran alkuvaiheen ansioiden väliltä ei löytynyt vahvaa yhteyttä. Mitatuissa laatuvaikutuksissa oli kuitenkin vaihtelua sukupuolen ja koulutusalan mukaan. Erityisesti opettaja–opiskelija-suhteen havaittiin olevan positiivisessa yhteydessä naisten ansioihin, mutta miehille vastaavaa yhteyttä ei löydetty.
– Tulokset antavat varovaista tukea väitteelle, jonka mukaan opetusresurssien lisääminen parantaa yliopisto-opiskelijoiden inhimillisen pääoman karttumista, kertoo Suhonen.
KTM Tuomo Suhosen väitöskirja Studies on Higher Education Choices and Spatial Labour Markets tarkastetaan perjantai 22. marraskuuta Jyväskylän yliopistossa.