Avaruustähtitieteen professori emeritus Esko Valtaoja kirjoittaa Seuran kolumnissaan seuranneensa Linnan juhlia televisiosta pöyristyneenä. Hän ihmettelee, mistä lähtien on tullut sopivaksi viettää valtakunnan arvokkaimpia juhlia kännykkä kädessä ja selfieitä napsien.
Wienissä professori oli saanut hepulikohtauksen nähdessään museossa, että Gustav Klimtin maalaus Suudelma oli peitetty jättiläismäisellä punaisella hashtagilla. Tarkempi tutkailu sentään paljasti, että tulija olikin vasta eteisessä ja maalaus odotti seuraavassa huoneessa.
– Wienin kaupungilla on meneillään ”Unhashtag Wien” -kampanja. Se rohkaisee turisteja pistämään kännykän taskuun ja katsomaan itse kaupunkia. ”Näe Klimt. Ei #Klimt”, haastaa kampanja. Mikä mullistava ajatus!, Esko Valtaoja kirjoittaa.
– Vaan ei tuntunut menevän perille. Aidon Klimtin peitti turistilauma, joka otti itsestään selfien toisensa jälkeen, tuskin vilaustakaan itse taideteokselle suoden.
– Muiden apinoiden tavoin me ihmisetkin jäämme koukkuun erilaisiin riippuvuuksiin seuratessamme evoluution meille kehittämiä vaistoja. Niin kauan kuin ongelmana ei ollut kolesteroliarvot tai diabetes, vaan nälkäkuolema, rasvan ja sokerin hotkiminen oli järkevää. Kannattaa tavoitella hyvää oloa pahan sijaan, ja niinpä jäämme nyt koukkuun päihteisiin.
Hänen mukaansa ”pienen kädellisen kannattaa pysyä valppaana ja katsoa oitis sinne, missä jotain tapahtuu. Niinpä emme voi olla tuijottamatta televisiota tai kännykkää. Evoluution syytä tämäkin huumeriippuvuus”.
– Meille on kyllä suotu rahtunen järkeäkin, mutta sen käyttö vaatii ponnisteluja. Hämmästyttävän suurelle osalle Linnan juhlijoita ponnistus osoittautui ylivoimaiseksi, Valtaoja toteaa.
– Kun kadulla tulee vastaan kännykkäänsä tuijottava ihminen, ensimmäinen ajatukseni on aina sama: mikä säälittävä luuseri. Näe maailma, ei #maailma.