EK:n mukaan esityksen taustamuistiossa on lukuisia epätarkkuuksia ja yleistyksiä. Siinä muun muassa korostetaan kuntien omistamien vastaanottopisteiden kattavuutta ja määrää, vaikka maassa on lukuisia yritysten ja kauppojen hoitamia pakkausjätteen keräyspisteitä.
Ympäristöministeriö esittää, että koko Suomessa pakkausjätteelle olisi vastaisuudessa yhteensä 2000 kierrätyspistettä kuitu-, metalli- ja lasipakkausten osalta sekä 500 muovipakkausten keräyspistettä.
EK:n mielestä keräysverkoston laajuus on ylimitoitettu.
– Ministeriö on painottanut liikaa verkoston laajuutta ja jättänyt vähemmälle huomiolle sen kustannus- ja ympäristötehokkuuden.
EK katsookin, että kuluttajapakkausten vastaanottoverkoston sekä kuntien ja muiden toimijoiden vastaanottopaikkojen perustaminen nostaisivat merkittävästi pakkaustuottajien kustannuksia. Nämä kustannukset siirtyisivät luonnollisesti tuotteiden hintoihin eli kuluttajien maksettavaksi, joka puolestaan vähentäisi ostovoimaa.
EK esittää pakkausten vastaanottopaikkojen määräksi yhteensä 1000 kierrätyspistettä kuitu-, metalli- ja lasipakkausten osalta sekä 300 muovipakkausten keräyspistettä siten, että jokaisessa vähintään 20 000 asukkaan taajamassa on vähintään yksi keräyspiste.
– Tämä esitys täyttäisi jätelain vaatimukset saavutettavuuden sekä kustannus- ja ympäristötehokkuuden kannalta, EK toteaa.
Samaan asiaan on kiinnittänyt huomiota myös Pakkausalan Ympäristörekisteri PYR Oy. Sekin pitää ehdotettua 2000 pisteen määrää tarpeettoman suurena.
Pakkausasetusluonnoksen perusteluissa arvioidaan, että vastaanottopalvelun vähimmäistaso turvataan sitomalla vastaanottopaikat alueellisesti vähintään 500 asukkaan taajamiin. Tällaisia taajamia on Suomessa noin 500. Näiden 500 alueellisen vastaanottopaikan lisäksi tuottajat ovat valmiita rakentamaan 500 pistettä suuriin palvelukeskittymiin, joissa pakkausjätettä kertyy runsaasti. Näin ollen pisteitä olisi tuhat.
– Palvelutaso ei ole suoraan verrannollinen pisteiden määrään. Tuhannella keräyspisteellä väestön kattavuus eli palvelutaso ja kerättävän pakkausjätteen määrä pysyisivät lähes samoina verrattuna asetusluonnoksessa ehdotettuun 2000 pisteeseen, PYR toteaa.
Sen mukaan tuhannen keräyspisteen verkoston kattavuus olisi 88 prosenttia kaikista suomalaisista. Materiaalisaanto eli kerätyn pakkausjätteen määrä olisi noin 85 000 tonnia. Ero ehdotettuun 2000 pisteeseen nähden on 1700 tonnia.
– Tämän jälkeen jokaisen lisätonnin keräyskustannus on 2500 euroa, mikä on täysin suhteeton hinta vähäiseen saavutettuun hyötyyn nähden, PYR toteaa.