Kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd.) on julkaissut sivuillaan Tampereen uusitun Lenin-museon avajaisissa pitämänsä puheen historian tuntemuksesta. Tuomiojan mukaan ”elämme valitettavasti aikaa, jolloin tietämättömyys historiasta on paremminkin lisääntynyt kuin vähentynyt. Historian heikko tuntemus avaa aina myös mahdollisuuksia historian väärinkäytölle kyseenalaisiin tarkoituksiin”.
– Suomi on harvoja maita maailmassa joka ei ole kohta satavuotisen itsenäisyytensä aikana läpikäynyt sellaisia äkillisiä tai väkivaltaisia vallansiirtoja, jotka muualla ovat johtaneet puhdistuksiin, patsaiden kaatamisiin ja historian uudelleenkirjoittamiseen, Erkki Tuomioja toteaa.
Hänen mielestään mikään vallanvaihdos ”ei voi eikä saa, täysin kaadetun hallinnon julmuudesta ja rikollisuusasteesta riippumatta, tarkoittaa historian hävittämistä sen enempää arkistoista ja museoista kuin rakennetusta ympäristöstä”.
– Kulttuuria kunnioittava ja historiaa ymmärtävä kansakunta ei myöskään hävitä kaikkia vanhan vallan jättämiä hyvin konkreettisia jäänteitä ja monumentteja. Vastenmielisistä ja pahoista ajoista kertovat monumentit kuuluvat nekin historiaan ja ajan myötä tällaiset historialliset reliktit eivät enää häiritse tulevia sukupolvia, vaan toimivat sellaisina tärkeinä muistutuksina menneestä, jotka auttavat historian ymmärtämiseen.
Hänen mukaansa ”kenenkään mieleen ei ainakaan enää tule vaatia esimerkiksi Rooman Colosseumin purkamista siksi, että siellä kidutettiin ja tapettiin ihmisiä gladiaattorikisoissa, mutta nuorempien asioiden kanssa voi olla jo vaikeampaa”.
– Olen käyttänyt hienona esimerkkinä historian kunnioittamisesta sitä, että meillä seisoo edelleen valtakunnan arvokkaimmalla paikalla Helsingin senaatintorilla Aleksanteri II:n patsas. En tosin ole varma seisoisiko se enää ja olisinko siihen yhtä tyytyväinen jos kyseessä olisi Nikolai II:n patsas.
– Suomessa Vladimir Iljitsh Leninin kuvaan on vaikuttanut paitsi hänen asemansa aikanaan vahvan kommunistisen puolueen eräänlaisena kotijumalana, myös se miten hänen suhdettaan Suomeen ja Suomen itsenäistymiseen on kuvattu. Presidentti Kekkonen nosti yöpakkaskauden päättymiseen ajoittuneessa puheessaan juuri Leninin Suomen itsenäisyyden suurimmaksi venäläiseksi vaikuttajaksi tavalla joka suorastaan pyrki tekemään hänestä suorastaan Suomen itsenäisyyden takuumiehen.
Vaikka historioitsijat opponoivat Tuomiojan mukaan tätä käsitystä jo tuolloin on hänen mielestään todettava, että laskelmoiva Kekkonen epäilemättä tiesi mitä oli tekemässä.
– Sitä eivät välttämättä ymmärtäneet kaikki hänen perässähiihtäjänsä, jotka saattoivat sellaisenaan niellä yksinkertaistetun tulkinnan Suomen itsenäisyydestä lähestulkoon Leninin lahjana, Tuomioja huomauttaa.
– 50-luvun lopulla elettiin kautta jolloin Neuvostoliitossa valtiollinen historiantulkinta perustettiin dikotomiaan hyvä Lenin, paha Stalin, ja juuri tähän Kekkosen puhe oivallisesti liittyi. Tänään tilanne on taas Venäjällä kääntynyt osin päinvastaisen paha Lenin, hyvä Stalin -narratiivin omaksumiseen. Siinä Leninin vallankumouksen historialliseksi virheeksi nähdään Venäjän imperiumin hajottaminen ja Stalinin ansioksi sen osittainen palauttaminen ja Saksan lyöminen suuressa isänmaallisessa sodassa.
Erkki Tuomiojan mukaan ”Lenin on yhteinen vaikka ei välttämättä aina yhdistävä tekijä Suomen ja Venäjän historiassa. Näitä yhteisiä asioita on paljon yhteisessä historiassamme ja naapureiden kesken niitä tulee myös jatkuvasti lisää”.