Erkki Liikanen kertoo Helsingin Sanomien haastattelussa syistä, jotka johtivat euroalueen toistaiseksi pahimpaan kriisiin. Suomen Pankin johdosta siirtyvä Liikanen on toiminut aitiopaikalla Euroopan keskuspankin neuvostossa euroalueen kriisin aikana.
Tapahtumia edelsi investointipankki Lehman Brothersin konkurssi, johon kärjistyi vuotta aiemmin alkanut rahoitusmarkkinoiden kriisi.
– Suurin yllätys oli, kuinka monimutkaisia pankkien kytkökset toisiinsa olivat. Kun luottamus Lehman Brothersiin katosi, markkinoilla syntyi täysin hallitsematon paniikki, Liikanen kertoo Helsingin Sanomille.
Kreikan ongelmat tulivat ilmi syksyllä 2009 ja kriisi kärjistyi lopulta 2010 eurovaltioiden ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ensimmäiseen hätärahoitukseen. Tämä oli Kreikalle ainoa keino selvitä lainojen lyhennyksistä ja erääntyvistä maksuista.
Monet taloustieteilijät ovat olleet jälkeenpäin sitä mieltä, että Lehman Brothersin päästäminen vararikkoon oli suuri virhe.
– Jälkeenpäin on helppoa arvostella, kun tiedetään, miten asiat kehittyivät, Liikanen toteaa.
Syksyllä 2010 euroalueella oli jälleen vakavan pankkikriisin vaara, koska pankit eivät antaneet toisilleen lainaa.
– Kaiken ydin oli pankkien välisen luottamuksen romahtaminen. Pankeilla oli vaikeuksia saada mistään pitkäaikaista rahoitusta. Siksi EKP:n oli pakko tulla väliin markkinoille.
Tällä kertaa ratkaisevassa asemassa oli Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghin kuuluisa puhe, jossa hän ilmoitti keskuspankin ryhtyvän kaikkiin tarvittaviin toimiin euron suojelemiseksi.
Syyskuussa Euroopan keskuspankin neuvosto alkoi toimeenpanemaan Draghin viestiä ilmoittamalla olevansa valmis ostamaan kaikkien eurovaltioiden joukkolainoja markkinoilta. Ostoja ei kuitenkaan koskaan tarvinnut aloittaa.
Liikasen mukaan kriisin lievittämisessä tärkeää oli suurten keskuspankkien kansainvälinen yhteistyö, joka osoittautui menestykseksi.