Jos olisin yritysjohtaja, millä keinoin uskoisin yritykseni menestyvän? Luottaisinko siihen, että vaihtamalla määräaikaisia osaajia vuosittain tai kevyemmillä irtisanomisperusteilla yritykseni menestyisi? Uskoisinko tuottavuuden kasvavan, jos voisin jättää ensimmäisen sairauspäivän palkan maksamatta?
Entä odottaisinko malttamattomana sitä, että työttömyysturvan ja aikuiskoulutustuen leikkaukset tulisivat voimaan? Kunhan kovalla kädellä ensin leikataan, sittenhän löydän paremmin 250 000 työttömän työnhakijan joukosta juuri sen huippuosaajan, jota yritykseni on pitkään hakenut, niinkö arvelisin?
Jos olisin yritysjohtaja, pitäisin näitä muutoksia tekohengityksenä, josta hyötyisivät korkeintaan sellaiset kilpailijani, joiden yrityksissä ei tehdä korkean jalostusarvon työtä.
Toimisin itse viisaammin. Samalla joutuisin harmikseni toteamaan, että hallituksen kaavailemat lakimuutokset lisäisivät epävarmuutta ja että työntekijät alkaisivat välttää luovaa riskinottoa, joka on välttämätöntä uudistumiselle.
Yritysjohtajien, päättäjien ja meidän työmarkkinajärjestöjen on kaikin käytettävissämme olevin keinoin tuettava suomalaisten osaamista yhä vahvemmin ja selkeämmin. Se on kestävä tie maamme menestykseen ja kilpailukykyyn. Hallituksen tavoitteet koulutustason ja TKI-panostusten nostosta ovat erinomaisen kannatettavia.
Mistä osaaminen kumpuaa? Yksi vastaus on ylitse muiden ja pätee kaikissa olosuhteissa: osaaminen syntyy inhimillisestä pääomasta eli ihmisistä työssään. Professoreista, diplomi-insinööreistä, insinööreistä, lääkäreistä ja muista soteammattilaisista, juristeista, opettajista, luonnontieteen, taiteen ja kulttuurin asiantuntijoista, tradenomeista, ekonomeista ja lukemattomista muista korkean osaamisen ammateissa toimivista tai niitä opiskelevista ihmisistä.
Meillä Akavan liitoissa heitä on yhteensä yli puoli miljoonaa. Teemme töitä, jotta akavalaiset menestyvät ja voivat hyvin työurallaan.
Onko akavalaisten merkitystä koulutustason nostossa ja TKI-panostusten toteuttamisessa otettu huomioon kevään hallitusneuvotteluissa tai syksyn budjettiriihessä? Valitettavasti ei, pikemminkin päinvastoin. Hallitusohjelma nakertaa inhimilliseen pääomaan nojaavaa kasvuamme työntekijöiden työehdoissa, työelämän laadussa, jatkuvassa oppimisessa ja työn tuottavuudessa.
Osa hallitusohjelman työelämäuudistuksista uhkaa heikentää tasavertaista sopimisen tietä, lisätä työelämän epävarmuutta, vähentää mahdollisuuksia työelämän aikaiseen opiskeluun ja viedä tuottavuuden kasvulta pohjaa. Nämä olisivat vääriä ja kohtalokkaita suunnanmuutoksia kasvua ja uudistumista ajatellen.
Maan hallituksen tahto vaihtoehtojen huomioon ottamiseen näyttää valitettavasti olemattomalta. Työttömyysturvaleikkauksissa ja työrauhamuutoksissa hallitus on osoittanut, että työryhmissä esityksemme valuvat kuin vesin hanhen selästä, kuten työelämän perusoikeudetkin.
Tiedän, että tämä haitallinen suunta on mahdollista kääntää. Siksi me Akavassa olemme syksyn ajan tarjonneet yhteistyön kättä maan hallitukselle. Näin teemme yhä, työmarkkinatilanteen kuumetessakin. Olemme vedonneet pääministeriin, jotta hän joukkoineen näkisi, että on vaihtoehtoja, joilla kriisiytyminen voidaan välttää. Ratkaisuesityksemme ovat maltillisia ja toisivat tasapainoa uudistuksiin.
Akavalainen ay-liike on osa ammattiyhdistysliikettä, mutta myös asiantuntevan yhteistyön yhteisö, joka koostuu jäsenten käytännön kokemuksista ja tutkitun tiedon soveltamisesta. Kykymme ratkaista sitkeitä julkisen talouden ja työllisyyden ongelmia on yhä vahva. Väitän, että kyky on tallella muillakin työmarkkinajärjestöillä.
Joululahjatoiveeni maamme hallitukselle on ymmärrystä. Ymmärrystä, että Suomi menestyy osaajien sitouttamisella, kannustavilla työehdoilla, luottamuksen ja vuoropuhelun edistämisellä sekä työhyvinvointiin panostamalla. Innovaatiot, luovuus ja tuottavuus kukoistavat henkilöstöä arvostavan johdon ja työtään arvostavan henkilöstön avulla. Tätä tukevat rakenteet me tarvitsemme kaikille työpaikoille.
