Tasaisin väliajoin joku väittää, ettei kannustinloukuilla ole väliä. Toisena hetkenä joku keksii “uutena ajatuksena”, että kannustinloukut kuuluvat sosiaaliturvaan. Samaan aikaan kansainväliset tarkkailijat (IMF, OECD) toistuvasti neuvovat Suomea purkamaan kannustinloukkuja.
Keskustelu velloo ja velloo, mutta hyvin vähän tapahtuu. Tai oikeastaan tapahtuu paljonkin kaikenlaista pientä ja pääosin epäolennaista. Suurempia uudistuksia on ollut vähemmän.
Näin asiat Suomessa tuppaavat kehittyä – pienin askelin. Yksi ongelma on se, että näin sosiaaliturva muuttuu ajan mittaan monimutkaiseksi ja syntyy byrokratialoukkuja.
Yksi suosikkianekdoottini on, kun sosiaaliturvaa sivuavista teemoista väitellyt kollegani valitteli, että vanhempainpäivärahan perusteita on mahdotonta ymmärtää.
Kannustinloukuista keskustelu on joskus raskasta ja hengästyttävää, vaikka samaan aikaan kiinnostavaa ja tärkeää.
Sosiaaliturva ei ole ainut kannustinloukkujen lähde. Verotus näyttelee omaa tärkeää rooliaan. Suomessa ansiotulojen verotus on hyvin matalaa matalilla tulotasoilla. Tästä kapeasta näkövinkkelistä katsottuna Suomi on kansainvälisesti vertaillen peräti matalan verotuksen maa.
Suomalainen erityispiirre on, että verotus kiristyy hyvin nopeasti tietyn pisteen jälkeen. Noin 1400 euron kuukausipalkalla rajaveroaste hyppää liki 40 prosenttiin ja 3000 euron kuukausipalkalla rajaveroaste nousee jo 50 prosenttiin eli 100 euron lisätulosta 50 prosenttia viedään verottajan toimesta.
Verotuksen ja sosiaaliturvan yhteisvaikutus aiheuttaa kannustinloukkuja erityisesti matalilla tulotasoilla. Asian konkretisoi vastikään hienosti Kaupan liiton pääekonomisti Jaana Kurjenoja (pdf täällä). Linkin takana on liuta esimerkkilaskelmia, mutta todettakoon, että pahimmillaan työtuntien ja palkan kasvattaminen saattaa jopa alentaa käytettävissä olevia tuloja.
Suomessa matalien tulotasojen verotus on saanut todella suuren painoarvon, mikä näkyy voimakkaasti jyrkentyvänä progressiona. Suomessa korkein mahdollinen rajaveroaste saavutetaan kansainvälisesti vertaillen matalilla tuloilla ja myös itse prosentti on korkea. Se ei esimerkiksi helpota ulkomaalaisten korkean tuottavuuden osaajien houkuttelua Suomeen.
Korkein rajaveroaste alkaa olemaan jo niin korkealla tasolla, ettei sen korottaminen välttämättä tuottaisi kovinkaan paljoa lisäverotuloja. Käänteisesti se tarkoittaa, että ettei korkeimman rajaveroasteen alentaminen maksaisi paljoakaan julkiselle taloudelle.
Summa summarum Suomen sosiaaliturva- ja verojärjestelmät kaipaavat uudistamista ja virtaviivaistamista. Asiat menevät keskimäärin mukavammin, jos työnteon kannustimista ei tarvitsisi kantaa huolta. Helppoja ratkaisuja ei kuitenkaan ole olemassa. Kaikissa työnteon kannustimia kokonaisvaltaisesti parantavissa skenaarioissa jonkun asema heikkenee ja/tai julkinen talous joutuu rasitukselle. Näistäkin ikävistä sivuvaikutuksista huolimatta kannustimia olisi syytä parantaa.
Onko se seuraava hallitus, joka ottaa isomman askeleen eteenpäin, eikä vain tuota uutta raporttia vanhan raportin perään? Toivossa on hyvä elää.
