Kun ministeri Jutta Urpilainen (sd.) töräytti kirkkain silmin Ylen Vaalien välissä – tentissä, että valtiovarainministeriö otti kesällä 2013 johtajuuden, mitä tulee rakenneuudistukseen, ainakin joissakin kotikatsomoissa vedettiin henkeä. Seurasi merkittävä määrä kummastuneita ja naljailevia tulkintoja.
Urpilaista syytettiin populismista, oman hännän nostamisesta ja sumutuksesta. Ryhdyttiin jäljittämään, kuka on ensimmäisenä ehtinyt puhua kestävyysvajeesta.
Urpilainen tosin oli todennut saman jo puolueensa puoluevaltuustossa Tätä hehkutusta politiikan tutkija Erkka Railo muun muassa arvioi hämmentyneenä Ylen Ykkösaamussa. Hän kysyi, ”onko hallitus kahden vuoden ajan, vain istunut käsiensä päällä, kunnes SDP näki valon ja patisti kaikki muut töihin”.
Niin tai näin – ei voi kuin ihailla Urpilaisen pokkaa. Hänen asenteensa on välillä niin topakka, että herkempiä hirvittää. Eräässä pääkirjoituksessa häntä kutsuttiinkin ”hallituksen kovimmaksi jätkäksi”.
Topakka tosin on miltei yhtä sukupuolittunut käsite kuin jätkä. Se yhdistyy mielikuvatasolla ehkä luontevimmin maatalon emäntään tai naispuoleiseen opettajaan. Tuskin kukaan kutsuisi Jan Vapaavuorta topakaksi. Jos hänestä joku haluaisi käyttää samantyyppistä määritelmää, valinta osuisi ehkä jämäkkään.
Mutta voiko jämäkkyys mennä överiksi? Aalto yliopiston professori Pekka Mattila postasi Facebook-sivullaan nähneensä ”valitettavan usein viimeisen vuoden aikana liian useita lupaavien nuorten naisten urahaaksirikkoja, joihin on osin johtanut ylenpalttinen jämäkkyys – yliannos Lean In -kirjaa ja Sheryl Sandbergia”. Mattilan mielestä uran alussa nöyryys ja into oppia auttavat. Niin myös uran muissa vaiheissa. Sukupuolesta riippumatta.
Voihan se olla niinkin. Koulukuntia on monia. Yhdessä ollaan sitä mieltä, että pyrkimys vallan paikoille ajaa naiset miehiäkin suurempaan kovuuteen ja häikäilemättömyyteen.
Itse edustan sitä koulukuntaa, jonka mukaan kaikilla pitäisi olla yhtäläiset oikeudet häikäilemättömyyteen. Niin ikään naisilla pitäisi olla yhtäläiset oikeudet nousta johtajiksi, onnistua ja epäonnistua tehtävässään. Olla ääliötä. Ja olla lupsakoita.
Urpilainen on ensimmäinen naispuoleinen valtiovarainministeri Suomessa. Nainen johtotehtävissä on ylipäätään melko uusi ilmiö. Ennakko-oletukset sukupuolen merkityksestä sen määrittämisessä, toteuttaako joku tehtäväänsä pehmeästi vai kovin ottein ovat syvällä.
Liike-elämässä naisten osuus johtotehtävissä kasvaa jopa tuskallisen hitaasti. Ongelmana on erityisesti se, että naisjohtajat keskittyvät aloille, joilla on muutenkin enemmän naisia. EVA:n johtoryhmäraportin mukaan pienemmissä yrityksissä naisia on johtoryhmissä enemmän kuin suurissa ja pörssiyrityksissä vähiten. Keskimäärin Suomessa on naisia yritysten johtoryhmissä noin 30 prosenttia.
Viikon sisään muualta maailmasta on kantautunut kaksi merkittävää uutista aiheeseen liittyen. Ursula von der Leyen nimitettiin Saksaan puolustusministeriksi ensimmäisenä naisena maan historiassa. Autojätti General Motorsin pääjohtajaksi nousi Mary Barra, joka on ensimmäinen nainen ison autovalmistajan johdossa.
Jälkimmäistä on kuvattu tiukaksi liikenaiseksi ja ensimmäinen on seitsemän lapsen äiti. Sitä en tiedä, onko heitä jätkiksi vielä kutsuttu.
Eveliina Talvitie on toimittaja, tietokirjailija ja viestintäpäällikkö.