[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”lagarde-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Kun menee oikein huonosti, palkataan nainen. Tämä tutkimuksissakin havaittu ilmiö luonnehtii Euroopan keskuspankin pääjohtajan Christine Lagarden uraa niin vahvasti, että hän ottanut sen iskulauseekseen. Sitä hän on toistellut haastatteluissa tasaiseen tahtiin, kuten vuonna 2014:
– Naiset joutuvat vastuuseen silloin, kun kaikki menee pieleen. Ajatellaan vaikka Islantia tai Keski-Afrikkaa, tai katsokaa Japania.
Silloin Lagarde johti Kansainvälistä valuuttarahastoa (IMF) kolmatta vuotta, ja finanssikriisin myrsky alkoi vähitellen laantua. Toisin oli ollut vuonna 2011, kun Lagardesta tuli IMF:n ensimmäinen naispääjohtaja.
Lagarden edeltäjä Dominique Strauss-Kahn oli joutunut eroamaan tehtävästään erikoisen seksiskandaalin takia. Yleisesti epäiltiin, että Ranskan silloinen presidentti Nicholas Sarkozy olisi tiennyt Strauss-Kahnin heikkouksista ja järjestänyt tämän pulaan.
– Se oli outoa aikaa, Lagarde totesi jälkikäteen.
Mainepaikkausten lisäksi Lagarden piti johtaa Kreikan pelastusoperaatiota. Kreikan talous oli romahtanut euromaista pahimmin, eivätkä kreikkalaiset itse olleet aivan syyttömiä, olihan maa vääristellyt talouslukujaan päästäkseen euroon.
Kreikan hallitus sanoi, että maa ei selviä IMF:n ja EU:n asettamasta ohjelmastaan. Sen mielestä nämä vaativat liian nopeasti julkisen talouden tervehdyttämistä. Lagarde vastasi, että hän ei ole neuvottelutuulella.
– Ajattelen niitä ihmisiä, jotka pakenevat veroja koko ajan, kaikkia niitä ihmisiä Kreikassa, jotka pakenevat veroja.
Kreikkalaiset loukkaantuivat tietysti verisesti. Pääministeri Alexis Tsipras julisti, että Kreikan työläiset maksavat veronsa siinä missä muutkin.
Kreikan talous ei vahvistunut, ja Lagarde joutui keventämään linjaansa. Hän sanoi, että Kreikan velkataakka on kestämätön ja että maa ei selviä, ellei velkoja anneta anteeksi. Näin myös tapahtui. Mutta kun euromaat vuotta myöhemmin järjestelivät uudelleen lainahelpotuksia Kreikalle, Lagarden johtama IMF ei enää osallistunut. Hän ilmoitti, että Kreikka luistelee velvollisuuksistaan.
Vähitellen Kreikka pääsi jotenkin jaloilleen, mutta monet muistavat edelleen Lagarden sanat. Toisaalta euroryhmästä löytyy sellaisiakin maita, jotka ajattelevat samoin kuin Lagarde, jopa tiukemmin. Kiistat ulottuvat myös keskuspankkiin.
EKP:n pääjohtajalla olisi joka tapauksessa ollut edessään myrskyisiä vuosia, mutta koronavirus vie vaikeudet aivan uusiin mittoihin.
Pitäisi pelastaa 500 miljoonan ihmisen talous, mutta keinot ovat vähissä ja jäsenmaat hajallaan.
Christine Lagarde syntyi uudenvuodenpäivänä 1956 Pariisissa kahden opettajan perheeseen. Lapsuutensa hän vietti rannikolla Le Havren kaupungissa, joka Suomessa on tuttu lähinnä Aki Kaurismäen samannimisestä elokuvasta.
Teini-ikäisenä Lagarde lähti opiskelijavaihtoon Yhdysvaltoihin, mikä oli ratkaiseva liike hänen myöhemmän elämänsä kannalta. Hän näet pääsi nopeasti harjoittelijaksi Yhdysvaltain kongressiin, ja avusti republikaaniedustaja William Cohenia. Tämä oli kotoisin Mainesta läheltä Kanadan rajaa ja tarvitsi Watergate-kuulemisissa ranskantaitoisen avustajan.
Cohen, josta myöhemmin tuli maansa puolustusministeri, on jälkikäteen kehunut Lagarden lahjakkuutta. Lagarde puolestaan pitää Yhdysvaltain-vuotta avainkokemuksenaan.
– Tuon vuoden aikana opin enemmän, ja se merkitsi minulle enemmän, kuin milloinkaan elämäni aikana.
Lagarde palasi Pariisin ja opiskeli juristiksi keskittyen työ- ja kilpailuoikeuteen. Jo vuonna 1981 hän kuitenkin palasi Yhdysvaltoihin ja aloitti työt isossa Baker McKenzie -lakifirmassa. Hän sai tuolloin kuulla, että naisten ei kannata haaveilla osakkuudesta. Sellainen ei ole ollut tapana. Kuusi vuotta työntekoa muutti kuitenkin asenteita, ja Lagarde otettiin Baker McKenzien osakkaaksi. Hänet nimitettiin johtamaan sen Länsi-Euroopan yksikköä, ja johtoryhmään hän nousi 1995. Vuosituhannen lopulla hänestä tehtiin Baker McKenzien hallituksen puheenjohtaja. Hän oli tehtävässä ensimmäinen nainen.
Noihin aikoihin Lagarde luopui alkoholista, mikä ei ole tavallista suuren viinimaan kansalaiselle.
– Huomasin, etten enää pysty sekä työskentelemään ja matkustamaan että juomaan.
Lihaa Lagarde ei syö, eikä hän pidä lomia.
– Kun synnytin ensimmäisen poikani, pidin kolme viikkoa vapaata. Se on pisin aika, jonka olen ollut pois töistä.
Lagarden taidot eivät jääneet huomaamatta Ranskan politiikan huipulla. Kun Jacques Chirac toimi presidenttinä, Lagarde kutsuttiin maan hallitukseen hoitamaan kauppaministerin tonttia. Hän siirtyi parin vuoden kuluttua maatalousministeriksi – joka maatalousmaa Ranskassa on tärkeä posti – ja siitä valtiovarainministeriksi. Näin hänestä tuli ensimmäinen nainen, joka kantaa rahaministerin salkkua G7-maassa.
Pian nimityksen jälkeen finanssikriisi iski Eurooppaan ja sai täällä nimen eurokriisi. Lagarden toimet vakuuttivat. Financial Times -lehti kehui hänen otteitaan pankkien sääntelyn kehittämisessä ja valitsi hänet vuoden parhaaksi valtiovarainministeriksi vuonna 2009. Edellisvuonna saman tittelin oli saanut muuan Jyrki Katainen.
Ministerin paikalta Lagarde siirtyi IMF:ään, ja kahdeksan vuoden jälkeen EU-maiden päämiehet valitsivat hänet EKP:n johtoon. Jälleen hän on tehtävässä ensimmäinen nainen. Ympäristö on miehinen: euromaiden kaikki 19 keskuspankkiiria ovat miehiä. Merkillepantavaa on myös se, että Lagarde on juristi.
– Juristi voi johtaa keskuspankkia, mutta ei voisi ajatellakaan, että korkeinta oikeutta johtaisi ekonomisti, sanoo Isabel Schnabel, EKP:n johtoryhmän toinen naisjäsen (EKP:n monimutkaisessa rakenteessa johtoryhmä ja keskuspankkiirit muodostavat yhdessä EKP:n neuvoston).
Lagarde itse sanoo, että hän oppii nopeasti ja tietää, milloin hän ei osaa jotakin. Lisäksi hän sanoo johtavansa keskuspankkia siten, että hän kokoaa ihmiset ja heidän osaamisensa yhteen.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1588065842334{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”lagarde-02″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Kun Lagarde hymyilee, hänen hampaansa loistavat kirkkaina. Hänen lomarusketuksensa ei katoa edes pimeimpään vuodenaikaan. Häntä kutsutaan positiivisen ajattelun mestariksi, joka osaa kaivaa myönteisen näkökulman mihin tahansa paiseeseen. Hänen ranskalaiseen eleganssiinsa yhdistyy amerikkalainen kovuus.
Positiivisuustaitoja hän tarvitsee kiistojen täyttämässä EKP:ssa. Koko euroaluetta vaivaa erimielisyys rahapolitiikasta. Etelässä halutaan ottaa yhteistä velkaa, pohjoisessa ei.
Erityisesti Saksan keskuspankki on vastustanut EKP:n löysää rahapolitiikkaa.
Viime syksynä Lagarden edeltäjä Mario Draghi ajoi EKP:n neuvostossa läpi ohjelmansa, jossa EKP hankkii lisää valtion velkakirjoja. Saksalaisten mielestä Draghin rahapolitiikka oli löysää jo ennen tätä, ja nyt se löystyi vielä lisää. Heille olisi riittänyt matalien korkojen politiikka. Bild-lehti julisti, että keskuspankkia johtaa ”kreivi Draghila”, joka imee tyhjiksi saksalaisten säästäjien pankkitilit.
Lagarde on, tietenkin, ensimmäinen nainen EKP:n pääjohtajana. Hän piti ensimmäisen puheensa marraskuussa, ja se sisälsi viestin Saksalle.
– Koska haasteemme ovat yhteisiä, meidän täytyy vastata niihin yhteisesti. Se edellyttää siirtymistä kohti yhteistä eurooppalaista politiikkaa.
Lagarden mielestä EKP:n rahapolitiikka toimisi tehokkaammin, jos euromaat tukisivat sitä omilla veropolitiikoillaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että esimerkiksi Saksan ja Hollannin pitäisi käyttää enemmän julkisia varoja.
Jos EKP:n johtaminen tuntui vaikealta jo marraskuussa, korona on lisännyt vaikeusastetta melkoisesti. Maat syyttelevät toisiaan vääristä politiikoista, Saksa ei halua eurobondeja, Italia ja Portugali väittävät että Hollanti hyysää yritysveropakolaisia.
Lagarde esitteli maaliskuun puolivälissä EKP:n 750 miljardin suuruisen pelastusohjelman, mutta sekin tuntuu mitättömältä. Onhan iso osa euroalueen 13 biljoonan euron taloudesta pysäytetty kokonaan.
Vertailukohtia on haettu historiasta, ja yksi niistä on vuonna 2008 alkanut eurokriisi. Se syveni, ja vuonna 2012 Draghi lausui kuuluisiksi nousseet sanat: EKP tekee kaiken, mitä vaaditaan (whatever it takes), jotta euroalue pelastuu.
Lagarde käytti melkein samoja sanoja koronaa koskevassa blogissaan:
– Me teemme kaiken tarpeellisen (we will do everything necessary), jotta euroalue selviää kriisistä.
Poikkeusaika vaatii poikkeustoimia, hän sanoo, ja EKP onkin laskenut korkona ennätysmatalalle –0,75 prosenttiin. Se tarkoittaa, että lainaaja ei maksa korkoa vaan päinvastoin EKP maksaa lainaajalle ylimääräistä vielä lainarahan päälle.
Vieläkin poikkeuksellisempia keinoja Lagarde haluaa.
Maaliskuun lopussa yhdeksän euromaata ehdotti, että euroalue ottaisi käyttöön koronabondit. Ne tarkoittaisivat samaa asiaa kuin eurobondit, siis että euromaat ottavat yhdessä velkaa ja takaavat sen yhdessä. Lagarde tuki esitystä. Hänen mielestään ne osoittaisivat euromaiden keskinäistä solidaarisuutta.
Eurobondeja on ehdoteltu eri suunnilla eurokriisistä lähtien, ja yhtä usein niiden käyttö on torjuttu. Niin nytkin. Saksan liittokansleri Angela Merkel ilmoitti videon välityksellä, että ei käy. Saksa ei ole tähän saakka halunnut eurobondeja. Saksa pelkää, että käytännössä se joutuisi huolehtimaan Etelä-Euroopan veloista. Melko varmaa on, että Lagarden kaudella asiaan vielä palataan.
Merkel on muuten maailman ainoa nainen, joka on vielä ”ensimmäisempi” kuin Lagarde. Kun talouslehti Forbes viime vuonna listasi maailman vaikutusvaltaisimmat naiset, Merkel oli ykkönen ja Lagarde kakkonen.
Lähteet: LinkedIn, Deutsche Welle, CNBC, Reuters, Bloomberg, Le Monde, Les Echos, FT, Spiegel, RFI.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row” css=”.vc_custom_1588066154774{margin-top: 20px !important;padding-bottom: 20px !important;background-color: #eaeaea !important;}”][vc_column][vc_column_text]
Luottopakki
Saksan entinen valtiovarainministeri, tiukan rahapolitiikan kannattaja, Wolfgang Schäuble luottaa Christine Lagardeen. Hän jopa sallii tämän työntää rullatuoliaan, mitä hän ei tiettävästi salli kenellekään toiselle.
Tapa alkoi sattumalta, kun Lagarde taannoin kompastui ja loukkasi polvensa hetkeä ennen lehdistötilaisuutta. Polvesta tuli verta, eikä Lagarde halunnut, että vamma tulee julki. Lagarde pyysi, että hän voisi työntää Schäublen rullatuolia, jonka taakse hän voisi piilottaa polvensa. Tämä suostui.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row” css=”.vc_custom_1588066142529{padding-bottom: 20px !important;background-color: #000000 !important;}”][vc_column][vc_column_text]Euroopan keskuspankin ensisijaisena tavoitteena on pitää yllä hintatason vakautta. Näin määrätään EU:n perussopimuksessa. EKP on linjannut, että inflaatio tulee pitää toisaalta alle kahdessa prosentissa, toisaalta lähellä kahta prosenttia. Viime vuosikymmenellä EKP onnistui ensimmäisessä osassa hyvin, toisessa huonommin. Inflaatio liikkui pitkiä aikoja 0–1 prosentissa. Niin käynee tänäkin vuonna koronan takia.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]