Timo Mäkelä siirtyi kesäkuussa Euroopan komission johtajan tehtävästä vanhemmaksi neuvonantajaksi Sitraan. Komissiossa kansainvälisestä ympäristöpolitiikasta vastannut Mäkelä keskittyy uudessa roolissaan raivaamaan tietä kohti hiilineutraalia ja resursseja viisaasti hyödyntävää yhteiskuntaa. Kotimaassa vallitsevaa ilmapiiriä hän tarkastelee huolestuneena.
– Suomessa tuntuu vallitsevan neuvottomuus ja jakautuminen. Konsensusta, joka oli pitkään tärkeä voimavara, ei enää ole.
Olli Immosen toiminta, Suomen Kreikka-linja ja Fennovoima-hanke ovat Mäkelän mukaan esimerkkejä ajankohtaisista ilmiöistä, jotka eivät ole ainakaan edistäneet Suomen menestystä. Kansanedustaja Immosen (ps.) monikulttuurisuuspuheiden hän katsoo aiheuttaneen vahinkoa Suomelle.
– Ne on uutisoitu laajasti kansainvälisessä mediassa, ja ne ovat herättäneet paljon kielteistä huomiota.
Äärioikeistolaisten äänenpainojen nousun vaikutukset ovat Mäkelän mukaan räikeästi Suomen edun vastaisia ja ne tuntuvat negatiivisesti myös suomalaisissa yrityksissä.
– On ennenkuulumatonta, että tällaisessa tilanteessa Suomen ulkoministeri venkoilee eikä tee selväksi, mikä on Suomen linja.
Suomen toimintaa Kreikan kriisin hoidossa Mäkelä arvostelee jyrkin sanoin.
– Täällä näyttää vallitsevan jonkinlainen näköharha Suomen todellisesta painoarvosta. Se, että valittua politiikkaa on ajettu niin korkealla profiililla, on näyttänyt ulkoapäin katsoen tosi pahalta. Samaan lopputulokseen olisi päädytty joka tapauksessa – ilman mestarointia ja vähemmin vaurioin.
Mäkelä sanoo yhtyvänsä entisen EU-suurlähettiläämme Jan Storen näkemykseen, jonka mukaan Suomi vaikuttaa unionin päätöksiin menestyksellisimmin yhteistyöllä, ei vastustamalla tai asettumalla poikkiteloin.
Fennovoiman Hanhikivi-hankkeen vaihtelevia vaiheita Mäkelä on seurannut ristiriitaisin tuntein.
– Jos rakentamislupa myönnetään, kuten yhä ilmeisemmältä näyttää, kyse on pitkälle menevästä teollisuuspoliittisesta päätöksestä, jolla Suomen energiaratkaisujen suunta tosiasiallisesti lukitaan pitkälle tulevaisuuteen, hän sanoo.
Mäkelä korostaa, ettei hänellä ole mitään ydinvoimaa vastaan sinänsä. Sen sijaan se, onko voimalan rakentaminen järkevää tässä tilanteessa ja aiotuista lähtökohdista, on hänen mielestään vahvasti kyseenalaista.
– Ydin- ja hiilivoimaan ei muualla Euroopassa yksinkertaisesti enää investoida eikä sen liiketaloudelliseen kannattavuuteen pitkällä aikajänteellä uskota.
Fennovoima-hankkeen Mäkelä on havainnut aiheuttaneen vähintään kummastusta kansainvälisillä foorumeilla tilanteessa, jossa Venäjän ja lännen suhteet ovat ajautuneet lähelle aallonpohjaa.
– Elinkeinoministeri Olli Rehn, joka vielä Euroopan parlamentin jäsenenä arvioi hanketta varsin kriittisessä hengessä, on nyt paljon vartijana.
Viimeaikaisissa puheenvuoroissaan Rehn on perustellut Hanhikivi-hankkeen välttämättömyyttä teollisuuden kasvavalla energiantarpeella ja selittänyt sillä korvattavan kivihiilen ja tuontiöljyn käyttöä. Mäkelä suhtautuu ministerin puheisiin varauksellisesti.
– Energiatehokkuuden lisäämiseen panostetaan tulevina vuosina merkittävästi. On esitetty arvioita, joiden valossa esimerkiksi paperiteollisuuden energiantarve saattaa jopa pienentyä.
Suuri murros
Uuden ydinvoiman rakentaminen ei Timo Mäkelän mukaan vain jouduta kasvihuonepäästöjä aiheuttavista polttoaineista, kuten Rehn on esittänyt, vaan se myös väistämättä hidastaa siirtymistä uusiin energiamuotoihin.
– Käynnissä on todellinen energiavallankumous. Sen sijaan, että Suomi pyrkisi eturivissä hyödyntämään kaikki sen tarjoamat mahdollisuudet, ydinvoimalinja osoittaa, että täällä uidaan osittain vastavirtaan.
Mäkelä viittaa muun muassa presidenttiehdokas Hillary Clintonin esittämään lupaukseen 500 miljoonan uuden aurinkokennon asennuttamisesta Yhdysvaltoihin. Myös Saksassa on hänen mukaansa ymmärretty, että energiajärjestelmän murros ei enää ole vain kamppailua ilmastonmuutosta vastaan, vaan aurinkoenergia on nousemassa halvimmaksi energiamuodoksi.
Suomella voisi Mäkelän mielestä olla paljon annettavaa globaalien ympäristöhaasteiden ratkaisemiseen. Tähän sisältyy valtaisia mahdollisuuksia myös suomalaisille, alan huippua edustaville yrityksille, jos liikkeellä ollaan riittävän nopeasti eikä kansainvälisen verkostoitumisen mahdollisuuksia epäröidä hyödyntää.
Yhtenä esimerkkinä hän nostaa esiin Kiinan, missä ympäristöongelmat tiedostetaan nyt ylintä valtiojohtoa myöten. Siellä muun muassa tulvantorjunta tarjoaa isoja bisnesnäkymiä, joihin kannattaisi nyt aktiivisesti tarttua. Myös Intiassa ympäristöosaamisen kysyntä kasvaa kovaa vauhtia.
Verkostojen konkari
Mäkelän näkemyksillä on kaikupohjaa, sillä hän kuuluu niiden harvalukuisten suomalaisten joukkoon, jotka ovat toimineet näkyvissä EU-tehtävissä lähes koko Suomen jäsenyyden ajan. Ennen viimeistä tehtäväänsä komission ympäristöpääosastolla hän muun muassa johti EU:n laajentumisesta ja ympäristöpolitiikasta vastaavaa yksikköä sekä toimi komission Helsingin-edustuston päällikkönä. Ennen EU-karriääriään hän työskenteli Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin EBRD:n johtajana sekä Suomen ympäristöhallinnon eri tehtävissä.
Ansioluetteloon sisältyvät myös muun muassa YK:n luonnonvarapaneelin hallintoneuvoston puheenjohtajuus, jäsenyys Euroopan ympäristöviraston hallituksessa sekä asema EU:n pääneuvottelijana YK:n kestävän kehityksen ohjelman (Post-2015 Development Agenda) valmistelussa.
Puumerkkinsä Mäkelä on ennättänyt vuosien varrella jättää monelle taholle niin ympäristökysymysten pääneuvottelijana unionin suurella laajentumiskierroksella, ratkomassa Kiinan ympäristöongelmia yhdessä maan nykyisen pääministerin kanssa kuin silloista apulaispormestari Vladimir Putinia vastapäätä junailemassa rahoitusta Pietarin vedenpuhdistuslaitokselle.
Kiivastahtisten työvuosien jälkeen aikataulu on nyt hieman armeliaampi. Osa-aikainen tehtävä Sitrassa saattaisi jättää tilaa myös jollekin muulle.
– Cleantech-rintamalla on käynnissä paljon mielenkiintoista. Voi olla, että sillä suunnalla jotakin virittelen.
Toimittaja: HEIKKI HAKALA