Kristillisdemokraattien kansanedustaja Päivi Räsänen on julkaissut saamansa pitkän nimettömän kirjeen Facebookissa. Oheen Räsänen on laittanut linkiksi Ylen ohjelman kirkon läsnäolosta Pride-viikolla. Räsänen kysyy, mitä kirje ja ohjelma kertovat sananvapauden tilasta.
Kirjeessä anonyymi kirjoittaja kertoo olevansa korkeasti koulutettu nuori kaupunkilainen. Hänen mukaansa ”yhteiskuntamme ilmapiiristä, sananvapauden kaventumisesta ja itsesensuurin lisääntymisestä kertoo mielestäni osuvasti se, että en uskalla tätä tekstiä lähettää julkaistavaksi mihinkään merkittävään valtakunnalliseen mediaan”. Hän ei uskalla antaa nimeään tai yhteystietojaan myöskään lehtien toimitusten tietoon.
– Työskentelen yrityksessä, joka tukee vahvasti Pride-tapahtumaa ja sen edistämiä arvoja – kuten iso osa yrityksistä ja yhteisöistä tänä päivänä, moni myös paljolti painostuksen vuoksi. Eräs tunnettu suomalainen yritys kirjoitti taannoin viralliseksi Pride-kumppaniksi ilmoittautuessaan kauniilla sanoilla blogissaan: ”Rikkaus on monimuotoisuudessa, ja siksi kaikilla pitää olla lupa käyttää työssä täyttä potentiaaliaan.”, kirjoittaja aloittaa.
– Ajatus on hyvin kaunis ja humaani, mutta itselläni on valitettavasti toisenlainen kokemus. Monella meistä kristillisen vakaumuksen omaavista on mahdotonta hyödyntää työssä täyttä potentiaaliamme, vaan joudumme elämään ikään kuin ”kaapissa” salaillen vakaumustamme, joka kuitenkin ainakin itselläni on tärkeä osa identiteettiäni.
Kirjoittajan mukaan kristityt Suomessa joutuvat ”monesti joustamaan ja toimimaan vakaumustamme vastaan, koska sen esiin tuominen saattaisi johtaa irtisanomiseen tai ainakin työpaikkakiusaamiseen ja some-lynkkaukseen”.
– Itse kuitenkin koen, että enää hyvin harvalla työpaikalla, vain harvoille ihmisille ja vain harvoissa tilanteissa voisin tuntea oloni niin turvalliseksi, että uskaltaisin olla oma itseni eli edes kertoa olevani kristitty ilman pelkoa naurunalaiseksi tulemisesta tai lynkatuksi joutumisesta.
– Vaikka emme edes millään tapaa toisi vakaumustamme esiin, on pilkka ja syrjintä väistämättä läsnä. Itse olen opiskellut ja työskennellyt yliopistoissa ja yrityksissä, jotka ovat sitoutuneet moninaisuuden arvostamisen ja syrjinnän vastaisuuden hienoihin periaatteisiin. Monessa työpaikassani ei kukaan edes ole tiennyt kristillisestä vakaumuksestani. Kuitenkin uskonnollisten, etenkin kristittyjen ihmisten pilkkaaminen ja ivaaminen on näissä suvaitsevaisissa opiskelu- ja työyhteisöissä ollut arkipäivää ja niin luontevaa, että asiasta huomautettaessa eivät ihmiset ole edea kokeneet tehneensä mitään väärää.
Kirjoittajan mukaan ”keskusteluissa toivotaan usein, että taantumukselliset ihmiset kuolevat pois ja nämä äänet vaikenevat, jotta niitä ei kohta enää tarvitsisi kuulla”.
– Tämä vaikuttaa jo nyt itsesensuurin kautta: sananvapaus on kaventunut ja moni ei uskalla sanoa mielipidettään. Tämä olisi ymmärrettävää, jos eläisimme totalitaristisessa valtiossa. Ihmeellisintä kuitenkin on, että elämme ajassa, joka lupaa olevansa vapain, suvaitsevaisin ja avoimin kaikista. Silti – tai ehkä juuri siksi – on yksi ihmisryhmä ajattu marginaaliin.
– Jo vuosia ovat suuret massat somessa ja mediassa huutaneet: ”Mitä se on keneltäkään pois, jos homoavioliitot/translaki/polyamoria/mikä vain seksuaalinen suuntautuminen sallitaan tai vaikkapa aborttilakia lievennetään?” On kieltämättä kaunis ja viestinnällisesti onnistunut ajatus, että mikään ei koskaan ole keneltäkään pois, joten antaa jokaisen elää siten kuin kenestäkin hyvältä tuntuu. Tosiasiassa meiltä perinteisessä avioliittokäsityksessä pitäytyviltä asia on nyt pois sikäli, että sanan- ja uskonnonvapautemme ovat lainsäädännön muutosten myötä merkittävästi kaventuneet ja itse harjoittamamme itsesensuuri lisääntynyt. En enää itse uskalla kertoa edes olevani kristitty, puhumattakaan kristillisten arvojen esiin tuomisesta. Moni meistä perinteisten arvojen kannattajista elää nyt kuin kaapissa, osaa identiteetistään salaillen, pilkkaa ja ylenkatsovia kommentteja päivittäin kuunnellen.
Anonyymi kirjoittaja katsoo, että ”moni toivoo, että kuolisimme pian sukupuuttoon tai ainakin vaihtaisimme mielipidettämme paineen seurauksena”.
– Toivon, että kaikki perinteisesti ajattelevien kristittyjen pilkkaajat uskaltaisivat pysähtyä hetkeksi pohtimaan omia motiivejaan. Miksi raivostun ja menen henkilökohtaisuuksiin, jos joku ihminen tai kirja kritisoi omaa elämäntapaani? Miksi haluaisin, että kanssani eri tavoin ajattelevat ihmiset katoaisivat työelämästä, politiikasta ja koko yhteiskunnasta?