Isänmaan etu tai ei, Suomessa käydään jo nyt seuraavia eduskuntavaaleja. Eduskunnassa tunnelma on vaaleja odottava, vaikka aikaa on vielä kaksi vuotta. Toki reilun vuoden päästä käytävillä eurovaaleillakin on heijastusmerkitystä. Sekin lisää politikoinnin painoarvoa suhteessa asioiden hoitoon.
Uusimman Helsingin Sanomien gallupin kiintoisin tieto koskettaa kokoomusta. Huolimatta valtamedian moukarinkovista iskuista, kokoomuksen kannatus näyttää kohtuudella kestävän. Media-ilmasto ei puolueelle ole ollut mairitteleva. Päätoimittaja Mikael Pentikäinen suositteli pääministerille jopa kierrätystä muihin tehtäviin. Seuraavaksi lehti aikoo ratkaista sote-uudistuksen.
Juha Sipilää taas nostetaan mediassa vauhdilla Jyrki Kataisen haastajaksi. Tilanne on odotuksia herättävä: miten Sipilä konkretisoi tiukan taloudenpidon sanomansa – onko retoriikalla oikeasti katetta vai onko taustalla ihan normaalia oppositiopuolueen kansankosiskelua? Tiukka taloudenpito puheissa ei voi sisältää menojen kasvattamista toisaalla. Tähän muun muassa Ben Zyskowicz on eduskunnassa puuttunut. Paineet Kataisen ja Sipilän kohtaamiselle joka tapauksessa kasvavat.
Media- ja poliittisen pelin ohella pitää hoitaa myös kansakunnan asioita. Pääministeri Jyrki Katainen otti sote-uudistuksessa ohjat käsiinsä viikonloppuna. Asiantuntijoita on kuultu, kenttäkierroksia on tehty ja riidat on toivottavasti riidelty. On päätösten aika. Päätös ei voi olla se, ettei mitään tehdä kuten emeritusprofessori Martti Kekomäki sanoi Ylelle. Kyllä ikääntyminen tuo sellaisia kustannuspaineita, jotka vaativat rakenteiden tarkastelua, jotta itse palvelut voidaan pelastaa.
Kataisen alleviivaama poliittinen realismi sote-uudistuksessa on ainoa tapa saattaa uudistus maaliin. Hahmollaan oleva malli, jossa perusterveydenhoitoon kaavaillaan 20 000 asukkaan alueita, on realistinen ja kuntaliitoksiin ohjaava. Tämän päälle tulisi vastuukuntamallilla toimiva sairaalaverkosto ja lisäksi yliopistosairaalat. Hyvä uudistus ei tarvitse vallankumousta.