Tässä pari esimerkkiä: kahdeksan vuoden vankeustuomio vuosia kestäneestä insestistä, yhtä pitkä rangaistus perhetutun alle 5-vuotiaan lapsen niin ikään vuosikausien törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Suomessa maksimirangaistus törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on kymmenen vuotta ehdotonta vankeutta.
Lapin yliopistossa toiminut Terttu Utriainen katsoo, että tuomioistuimet aristelevat rangaistusskaalan rankimman pään käyttämistä.
– Tuomioistuimet ajattelevat, että saattaa tulla joku vieläkin törkeämpi teko. Että pitää jättää vielä vähän varaa. Ne tavallaan elävät siinä omassa kriminaalipoliittisessa todellisuudessaan. Reaalitodellisuus menee sitten niiden mielikuvituksen ulkopuolelle, hän toteaa.
Lievät ja törkeät teot pitäisi Utriaisen mielestä osata ja uskaltaa erottaa selkeämmin toisistaan. Myös uhrin kokeman kärsimyksen kesto pitäisi hänen mukaansa näkyä nykyistä selkeämmin rangaistusskaalan käytössä.
Utriainen kertoo hypoteettisen esimerkin:
– Ajatellaan, että tapahtuisi vaikka vapaudenriisto, joka kestää kymmenen vuotta. Onhan se ihan hullua, että siitä annetaan vaikka neljän vuoden tuomio, josta tuomittu vielä istuu vain puolet, hän sanoo.
Tämä taas pohjaa Utriaisen mukaan takavuosien rationaaliseen kriminaalipolitiikkaan, jossa rangaistusjärjestelmää on tarkasteltu rikoksentekijän näkövinkkelistä.