Kansa raivostui, luki taas lehdessä, kun Stephen Elop kuittasi Nokiasta 38 miljoonaa euroa erilaisina palkkioina.
Puolet Elopin palkkiosta oli haudanryöstöä: Myyrä lähti kolme vuotta sitten pesästään, soluttautui yhtiöön, laittoi yhtiön myyntikuntoon, myi, ja palasi pesäänsä mukanaan 18,8 miljoonaa euroa. Se oli lisäpalkkio onnistuneesta operaatiosta.
Kansalla ei pitäisi olla mitään syytä raivostua, onhan kyse Nokia-nimisen yhtiön omista asioista. Omistajat saavat palkata kenet haluavat ja maksaa tälle millaisia summia haluavat. Joitakin piensijoittajia saattaa sapettaa, mutta eivät he ole sama kuin ”kansa”.
Tai ehkä he ovat sittenkin. Nokia ei koko matkapuhelinaikanaan ole ollut kokonaan irti valtiosta. Se on saanut valtiolta suuren määrän rahaa tuotekehittelyyn ja insinöörejä on koulutettu valtion rahoilla Nokian tarpeisiin. NMT-teknologia, josta Nokian nousu alkoi, oli suurelta osin valtion kehitystyön ansiota.
”Kansa” maksoi Nokian. ”Kansalla” on syytä raivostua.
Valtioyhtiömäisyys näkyi Nokiassa vielä aivan viime vuosina. Sinne palkattiin poliitikko Esko Aho lobbaamaan tai tekemään jotain muuta, ei ole tarkkaan tiedossa mitä, ja Marko Ahtisaarenkin valinta muotoilujohtajaksi saattoi perustua hänen sukunimensä nobelmaiseen glamouriin. Olli-Pekka Kallasvuo oli hyvä rahoitusjohtaja, mutta toimitusjohtajan pesti oli pelkkä palkkio pitkästä urasta.
Kansan ”raivo” laantuu muutamassa päivässä, Elopin saamat rahat unohtuvat. Kansalle riittää, että taulutelevisiosta tulee hyvää ohjelmaa. Kreikassa ne mellakoivat hyvä veli -kuppareita vastaan, mutta täällä ei ole sataan vuoteen ryhdytty riehumaan.
Silti aika moni täälläkin katsoo taulutelevisiotaan nyrkki taskussa. Jokainen uusi ota rahat ja juokse -tapaus panee liikettä nyrkkiin.
Tapauksia ei kosteta kaduilla, mutta se kostetaan herroille vaalikopissa vetämällä lippuun perussuomalainen viiva.