Elina Lepomäki (kok.) sanoo hallituksen torstaina esittelemää budjettiehdotustaan pettymykseksi.
– Eilinen päätöslista on täynnä selvitystä ja valmistelua – ja tekemättä jättämistä, Lepomäki kirjoittaa blogissaan.
Kansanedustajan mukaan ”Suomen ongelma on käytännössä kaikkien veroluokkien muita länsimaita korkeampi taso joka näivettää talouden ja vie kilpailukyvyn”.
– On vahva signaali osaajille, ettei heidän puoltaan pidetä edes porvarihallituksessa. Ei ihme, että niin moni lähtee maasta – koulutettuja lähtee enemmän kuin tänne tulee – ja vielä useampi jättää verojen takia lisäponnistelut sikseen, Lepomäki kirjoittaa.
Hän viittaa STTK:n kyselyyn, josta paljastui, että 35 prosenttia toimihenkilöistä on rajoittanut työntekoa lisätulojen kireämmän verotuksen takia.
Talouden näivettymiseen ainoa ratkaisu olisi Lepomäen mukaan ”julkisen sektorin menojen ja tarpeettomien tehtävien karsiminen”. Näistä yritystuet olisivat Lepomäen leikkauslistalla ensimmäisinä.
Kevään kehysriihessä hallitus päätti lykätä yritystukien karsimisen budjettiriiheen. Nyt hallitus päätti lykätä yritystukien uudistamisen parlamentaariselle työryhmälle.
– Jos yritystukien karsiminen on vaikeaa kolmen hallituspuolueen kesken, mitä luulette, mikä on tulos kun savottaan lähtee kahdeksan ryhmää? Lepomäki kysyy.
Hän kertoo odottavansa sellaista hallitusta, joka purkaisi kaikki yritystuet ja vastaavasti laskisi yrittämiseen kohdistuvaa verotusta useilla prosenttiyksiköillä.
Tavoitteena pitäisi olla palkkojen nousu
Työmarkkinauudistukset jäivät budjetissa tekemättä kilpailukykysopimuksen takia. Lisäksi työehtosopimusneuvotteluiden liittokierosta ei ilmeisesti haluttu vaarantaa.
– Puhutaan enää 10 000 lisätyöpaikasta, vaikka hallituskauden alun tavoitteesta uupuu vielä 70 000. Tarvetta olisi enemmänkin. 72 prosentin työllisyysasteessa on oltu viimeksi 1990-luvun alussa. Liian moni on työtön jo toisessa sukupolvessa, Lepomäki kirjoittaa.
Hän kertoo vastustaneensa kilpailukykysopimusta eli kikyä alun perinkin.
– Tämä hallitus saa kantaa ikuisesti ristiä siitä, että se melkein sai uudistettua suomalaiset työmarkkinat eurooppalaiselle kilpailukykyiselle tasolle. Se vain jätti historiallisen tilaisuuden käyttämättä.
Lepomäki toteaa, että nyt jatketaan ”vanhaa tupojen kierrettä”, jossa mitään ei tehdä, koska tupo on juuri tehty, juuri päällä tai juuri tulossa. Tupolla viitataan vuonna 1969 alkaneeseen käytäntöön, joissa valtio on sopinut yhdessä työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa palkkojen korotuksista, veromuutoksista, työhön liittyvästä lainsäädännöstä sekä muun muassa sosiaaliturvasta.
– Samaan talouspolitiikan doktriiniin kuuluu, että hädän edessä kiristetään liitoilta palkkamalttia. Ennen vanhaan devalvoitiin. Se on sääli, koska jokaisen hallituksen tavoitteen pitäisi olla pikemmin se, että maassa työskentelevien ihmisten elin- ja ansiotasot nousevat eivätkä laske, Lepomäki kirjoittaa.
Hän huomauttaa, että palkkojen pitäisi kuitenkin nousta tekemisen ja osaamisen kautta, eikä siten, että kabineteissa päätetään, kuinka paljon palkat saavat nousta. Silloin osa porukasta jää ilman töitä.
”Epä-älyllistä poliittista kulttuuria”
Lepomäki arvostelee kirjoituksessaan myös hallituksen työllisyyspolitiikkaa. Sen sijaan, että ansiosidonnaista uudistettaisiin, ”lisätään byrokratiaa”.
– Sitä kutsutaan aktivoinniksi, Lepomäki irvailee.
Solidaarisuusveron alarajan pitämistä noin 70 000 euron vuositulojen tasolla Lepomäki pitää myönnytyksenä ”epä-älylliselle poliittiselle kulttuurille”.
– Jos haluamme, että täällä kannattaa tehdä ja teettää myös korkean tuottavuuden asiantuntijatöitä, on progressiota – ja ylimpiä marginaaliveroasteita – kerta kaikkiaan laskettava, Lepomäki kirjoittaa.
Yli 75 000 euroa vuodessa ansaitsevia on alle neljä prosenttia suomalaisista ja he maksavat lähes puolet valtion tuloveroista.
– Sen sijaan, että pidetään kovan osaamisen työn hintaa huippukorkealla, meidän pitäisi miettiä, miten saamme kovapalkkaista työtä Suomeen nykyistä paljon enemmän.
Lepomäki toteaa, että Suomi tarvitsee lisää, eikä vähemmän, hyväosaisia.
Hallitus on päättänyt nostaa välillisiä veroja. Energiaverojen korotus osuu Lepomäen mukaan pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Alkoholiveron nosto johtaa hänen mukaansa matkustajatuonnin lisääntymiseen. Verojen kiristykset tehdään, jotta kikyn aiheuttamat työntekijämaksujen kiristykset saataisiin kompensoitua ansiotuloverotuksessa.
Lepomäki huomauttaa, että todelliset taloushaasteet ovat todennäköisesti vasta edessäpäin. Velkaantuminen kääntyy joka tapauksessa nousuun 2020-luvulla ikääntymisen takia nykyisillä rakenteilla, vaikka väliaikaisesti velkaantuminen saataisiinkin taitettua. Jos maailmalta tulee taloudessa käänne alaspäin, tilanne heikkenee entisestään.
– Aika on rahaa; valitettavasti tämäkin hallitus on nyt päätynyt tuhlaamaan molempia, Lepomäki toteaa.