Paikallisen sopimisen salliminen on kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäen mukaan reilulla erolla muihin selvästi tärkein keino, kun ensi vaalikaudella tavoitellaan vähintään 75 prosentin työllisyysastetta.
– Työnantajilla olisi matalampi kynnys tarjota työpaikkoja ihmisille, joilla on erilaiset taustat, jotka ovat nuoria ja joilla ei esimerkiksi ole työkokemusta, tai vaikka senioreitakin, jotka ovat vaihtamassa työuraa, Elina Lepomäki sanoo Verkkouutisille.
– Paikallisen sopimisen kautta sallittaisiin myös nykyistä laajemmin työssäoppiminen. Vaikka se ei olisikaan suoraan oppisopimuskoulutus- tai koulutussopimustyyppinen suhde, niin kerta kaikkiaan se, että voi päästä työelämään ja oppimiseen aluksi myös vähän matalammalla palkalla. Kun osaaminen karttuu pääsee siitä sitten paremmille palkoille, hän jatkaa.
Paikallinen sopiminen nostetaan esiin tärkeänä työllisyyskeinona myös keskuskauppakamarin maanantaina julkaisemassa talouskatsauksessa. Keskuskauppakamarin pääekonomisti Mauri Kotamäki huomautti julkaisun yhteydessä, että Suomen työttömyysaste on edelleen kansainvälisesti vertaillen korkea. Hänen mukaansa työmarkkinoiden instituutioita ja sosiaaliturvaa pitkälti hallitsevat työmarkkinajärjestöt eivät ole pystyneet lunastamaan niille asetettuja odotuksia.
– Tulosvastuu on puuttunut ja tulokset ovat sen mukaisia. Mikäli Suomi kohtaisi nyt uuden laman, olisimme pulassa. Julkisen talouden liikkumatila ei ole suuri ja monet rakenteelliset uudistukset ovat tekemättä, Kotamäki varoitti.
Elina Lepomäeltä onkin pakko kysyä, eikö paikallisen sopimisen edistäminen kilpistyisi työmarkkinajärjestöihin.
– Heidän tehtävänsä on valvoa jäsentensä etua. Olen kuitenkin hieman pettynyt siihen, että järjestöt ovat olleet niin kiinnostuneita lähinnä tästä valtapolitiikasta. Heidän pitäisi nimen omaan olla kiinnostuneita työntekijöiden ja myös tulevaisuuden työntekijöiden asioista, Lepomäki vastaa.
– Järjestöt saavat toki tehdä mitä huvittaa. Nyt on kyse Suomen eduskunnasta ja tulevasta hallituksesta. Perustuslain mukaan valta tässä maassa kuuluu kansalle, joka äänestää demokraattisissa vaaleissa. Sen pohjalta muodostetaan eduskunta ja sieltä todennäköisesti taas enemmistöhallitus, jolla on mandaatti tehdä, mitä se haluaa, hän jatkaa.
Onko ay-liike päässyt käyttämään liikaa valtaa?
– Minä en syytä heitä. Sehän on tavallaan ihailtavaa, että he ovat vuosi toisensa jälkeen pystyneet säilyttämään valta-asemansa. Ongelma on siinä, että meillä on ollut ehkä liikaa sellaisia poliitikkoja, jotka eivät ole ajatelleet kokonaisuutta ihmisten kannalta – että mitä Suomessa oikein pitäisi tehdä.
– On valitettavaa, että meillä on yli sukupolven ajan ollut niukasti työ- ja vaurastumismahdollisuuksia verrokkimaihimme verrattuna. Ihmisiä ei niinkään kiinnosta järjestövalta kuin se, että saa töitä ja pääsee eteenpäin elämässä, Elina Lepomäki sanoo.
Vähimmäispalkka lakiin
75 prosentin työllisyysastetta on vaalien alla toisteltu yleisesti tasona, jolla julkisen talouden tasapaino ja nykyinen hyvinvointiyhteiskunta voidaan säilyttää. Valtiovarainministeriön viime viikolla julkaiseman ennusteen mukaan talouskasvu hidastuu tällä menolla ensi vaalikaudella alle prosenttiin ja työllisyysaste jää 73,3 prosenttiin. Työllisyysasteen nostamisen tältä tasolta ylös on arvioitu vaativan kovia toimia. Vaaliohjelmista riittävän rankkoja uudistuksia on kuitenkin löytynyt vähänlaisesti.
Työ- ja elinkeinoministeriön tutkimusjohtaja, työvoimapolitiikan dosentti Heikki Räisänen varoittaa maaliskuun lopulla julkaistussa TEM:n työpoliittisessa aikakauskirjassa Suomen olevan rakennetyöttömyyden rajoilla. Työvoiman saatavuus on lukujen valossa vaikeutunut ja silti työttömyysaste on korkea. Hänen mukaansa tilanteen voi korjata vain kunnianhimoisella työllisyysohjelmalla.
– Rakenteellista työttömyyttä alentavat muun muassa työsuhdeturvasääntelyn keventäminen, työttömyysetuuksien tason ja keston tiukentaminen, työttömien työnhakuvelvoitteiden lisääminen, aktiivisen työvoimapolitiikan lisääminen ja ansiotulojen verotuksen (tai verokiilan) keventäminen. Palkanmuodostuksella on tässä myös huomattava merkitys, etenkin pienituloisilla, Räisänen listaa.
Helppoja ratkaisuja ei siis juuri ole tarjolla.
– Kun 72 työikäistä sadasta on jo töissä, on helpot ratkaisut silloin käytetty ja vähän vaikeampiakin osin toteutettu. Yhä haastavammasta
keinovalikoimasta on seuraavan hallituskauden päättäjien valittava – mieluiten mahdollisimman monia, Heikki Räisänen sanoo.
Elina Lepomäen mukaan paikallinen sopiminen vastaisi tässäkin moniin kysymyksiin. Hän esittää vastapainoksi vähimmäispalkan tuomista lakiin.
– Näin voitaisiin kitkeä aivan törkeät väärinkäytökset. Sen, että ihmisiä ei riistetä Suomessa tulee olla laissa – ei liittojen sopimusten varassa. Tarvitsemme rinnalle myös sellaisen sosiaaliturvan, joka kannustaa aina ottamaan ylimääräisen työtunnin vastaan.
– Sitten säädetään paikallinen sopiminen sallituksi silloin, jos työntekijä niin haluaa ja siten, että työpaikoilla voidaan sopia kaikista ehdoista toisin kuin mitä työehtosopimuksessa on, jos yhdessä niin sovitaan. TES:n täytyy aina olla työntekijän viimesijainen turva.
Elina Lepomäki pitää verotusta toisena tärkeänä kysymyksenä. Hänen mukaansa verotuksessa on menty jo kipurajan yli ja sekä työnteon että omistamisen verotusta pitäisi keventää. Lepomäki avaa veroajatteluaan lisää tästä löytyvässä Verkkouutisten jutussa.