Elina Lepomäen mielestä kokoomusjohdon nykyinen linja edetä työmarkkinoiden joustavoittamisessa ”hitain ja pienin askelin” on ongelmallinen. Kokoomusjohdolla Lepomäki viittaa Uuden Suomen blogissaan valtiovarainministeri Alexander Stubbiin ja Petteri Orpoon, jotka niin ikään tavoittelevat kokoomuksen puheenjohtajuutta.
Kokoomuksen osalta työmarkkinoiden uudistamisesta ovat hallituksessa vastanneet juuri Stubb ja Orpo.
– Kilpailukykysopimus toteutuu korkeintaan pienellä kattavuudella, joten eritoten paikallinen sopiminen on nyt otettava siitä sivuun – sen sijaan, että edetään vain TES:eihin päätyvien pienten joustojen osalta, jotka eivät nyt siis ulotu järjestäytymättömiin. Sitä on lähdettävä edistämään sopimusvapauden reittiä, jolloin ei törmätä myöskään perustuslaillisiin ongelmiin. Yleissitovuus voidaan ensikädessä rajata alojen vähimmäispalkkoihin, Lepomäki vaatii.
Paikallisen sopimisen edistämistä pidettiin yhtenä Juha Sipilän (kesk.) hallituksen työmarkkinalinjan kulmakivistä. Paikallisen sopimisen mahdollistamisesta palkoissa ja työajoissa luovuttiin jo kilpailukykysopimusneuvotteluiden käynnistämisen yhteydessä. Sittemmin suurin kiista on syntynyt siitä, että työmarkkinaosapuolet ovat edellyttäneet luottamusmiestä paikallisen sopimisen osapuoleksi myös järjestäytymättömiin eli työnantajaliittoihin kuulumattomiin yrityksiin silloin, kun työehtosopimus niin määrää.
– Luottamusmiespakosta on väännetty peistä nyt, vaikka asiasta olisi voinut keskustella jo siinä vaiheessa kun kiky-sopimukseen pistettiin hallituksen puumerkit alle, Lepomäki huomauttaa.
Lepomäki pohtii blogissaan, ”miten tässä näin pääsi käymään”.
Hän viittaa Helsingin Sanomien artikkeliin, jossa keskustalainen hallituslähde kertoi, että päätös luottamusmiespakosta ”tehtiin siinä vaiheessa, kun kilpailukykysopimus kuitattiin”. Keskustalaiset ymmärsivät, mitä kilpailukykysopimuksen yhteydessä päätettiin.
– Hyvä, jos puheenjohtajakamppailu pistää ryhtiä peliin, mutta mielestäni tämä poukkoilu kertoo myös joko strategian tai suoraselkäisyyden puutteesta, Lepomäki toteaa.
Tänään, keskiviikkona pääministeri Juha Sipilä (kesk.) kertoi, että paikallisen sopimisen ulottaminen järjestäytymättömiin eli työnantajaliittoihin kuulumattomiin yrityksiin jätetään tekemättä, koska Suomen Yrittäjät ei ollut valmis hyväksymään paikalliseen sopimiseen tarjottua kompromissia. Näin ollen hallitus on joutunut luopumaan lähes kaikista työmarkkinoiden joustavoittamiseen tähtäävistä toimistaan.
Suomen mallista on joustavuus kaukana
Lepomäki muistuttaa blogissaan, että paikallista sopimista ei saa sekoittaa valmisteilla olevaan niin sanottuun Suomen malliin eli vientivetoiseen palkkaneuvottelumalliin, jossa vientialojen kustannuskilpailukyvyn mukaan määritettäisiin muiden alojen kustannuskilpailukyky.
Petteri Orpo kirjoitti tiistaina blogissaan, että ”paasikiveläistä realismista [sic] ei ole odottaa, että Suomi nopeasti siirtyisi täydelliseen työpaikkakohtaiseen sopimiseen. On jälleen edettävä pienin askelin. Esimerkkiä voidaan ottaa Ruotsista, jossa vientialat asettavat neuvottelukierroksella palkankorotuksille katon. Kansantalous ei elä yli varojensa”.
Orpon mukaan vastaavassa Suomen mallissa ”valtiovarainministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö tuottaisivat puolueettomat arviot kestävästä palkankorotusvauhdista vientialoilla. Työmarkkinajärjestöt jakaisivat palkankorotusvaran sektoreittain”.
Lepomäki toteaa, ettei usko, että Orpo ”tietoisesti sekoittaisi paikallisen sopimisen Suomen malliin”.
– Siitä on nimittäin joustavuus kaukana, kun valtiovarainministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö ja työmarkkinajärjestöt lähtevät sorvaamaan kaikille sopivaa prosenttilukua, Lepomäki huomauttaa.
Suomen malli ei kuitenkaan sulje pois laajamittaista työpaikkakohtaista sopimista, mikä Ruotsissakin on mahdollistettu esimerkiksi yleiskorotusten jyvittämisessä.
– Malli pureutuu Suomen nykyiseen kilpailukykyongelmaan kuitenkin korkeintaan hitaasti. Kilpailukyky on arvioiden mukaan 15 prosenttiyksikköä keskeisiä kilpailijamaita jäljessä, joten usean vuoden nollakorotukset iskevät vajeeseen ainoastaan hitaasti ja silloinkin oletuksella, että muissa maissa palkat nousevat tuottavuutta nopeammin, Lepomäki toteaa.
Kilpailukykysopimus askel väärään suuntaan
Yritysten välillä on palkanmaksukyvyssä merkittäviä eroja myös alakohtaisesti. Erityisesti tilanne näkyy pienissä ja jopa vielä syntymättömissä yrityksissä. Lepomäki mainitsee esimerkkinä pelialan. Jos palkkojen määräytymisen pelialalla ratkaisisivat vain alan suurimmat ja tuottavimmat yritykset, joilla palkanmaksukyky on hyvä, uudet pienet yritykset jäisivät helposti syntymättä.
– Nettomääräisesti on viime vuosina syntynyt työpaikkoja ainoastaan pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Ne voisivat tulevaisuudessa työllistää yhä enemmän, jos siihen annettaisiin mahdollisuus. Paikallinen sopiminen on nyt jämähtänyt nykyisissä työehtosopimuksissa oleviin joustoihin, jotka eivät koske kuin järjestäytyneitä yrityksiä. Jos ne ulotettaisiin myös muihin yrityksiin – eli lukumääräisesti valtaosaan – kyse on silti edelleen varsin pienestä parannuksesta. Joustavuuden pitäisikin liittyä kaikkiin keskeisiin työehtoihin: taulukkopalkkoihin, palkankorotuksiin, työaikoihin jne, Lepomäki kirjoittaa.
Hänen mielestään nyt vaakalaudalla oleva kilpailukykysopimus on kokonaisuudessa vain pieni askel, mutta ”valitettavasti väärään suuntaan”.
– Nyt kiky-sopimus on vesittämässä paikallisen sopimisen, vähentää hallituksen toimintavapauksia työttömyysturvan uudistamisessa, heikentää palkansaajan ostovoimaa ja kaventaa julkisen talouden liikkumavaraa. Kaikki 3,7 prosentin ”loikan” vuoksi, josta pääosa juontuu lakisääteisten maksujen siirrosta, mihin olisi hallitus kyennyt ilman työmarkkinajärjestöjäkin, Lepomäki toteaa.
Hänen mielestään aikaa ei olisi hukattavana työmarkkinoiden joustavoittamisen suhteen. Rakenteellinen ja pitkäaikaiseksi muuttuva työttömyys on kasvanut. Samalla nousevat työttömyysmenot, niiden mukana julkiset menot ja verot, mikä heikentää työllisyyttä entisestään.
Lepomäen mielestä tällä hallituskaudella voidaan tehdä vielä paljon.
– Jos tässä asiassa Kokoomus ei ole valmis pistämään itseään likoon, missä se on? Jos työllisyyttä ei saada ylöspäin, joudutaan tällä kaudella leikkaamaan vielä lisää, Lepomäki kiteyttää.