Kansanedustaja Elina Lepomäki (kok.) vastaa Verkkouutisten blogissaan entiselle vihreiden kansanedustajalle Rosa Meriläiselle. Tämä kirjoitti Helsingin Sanomissa 16.8.2016 otsikolla Meidän hyväosaisten on turha väittää, että kaikilla on elämässä samat mahdollisuudet.
Elina Lepomäen mukaan hän ei tiedä ketään, joka järjissään väittäisi, että kaikilla on samat mahdollisuudet.
Hänen mielestään on perin surkeaa, jos hokema kuten ”meillä lastenkotinuorilla ei oikeasti ole mahdollisuuksia” alkaa toteuttaa itseään.
– Vaikkeivät mahdollisuudet olekaan samat, niin silti niitä on. Tuskin kenenkään toiveissa yksilön tulevaisuus määräytyisi geenien ja perheen sosioekonomisen aseman lisäksi pelkästään sattuman kautta. Jos ihminen ei usko voivansa auttaa itseään tai lähimmäisiään, miksi edes yrittää?, Elina Lepomäki kysyy.
Hänen mukaansa omat ja muiden asenteet vaikuttavat tutkitusti paitsi osallistumiseen yleensä, myös elämässä pärjäämiseen. Lukuisissa tutkimuksissa on osoitettu naisten pärjäävän huonommin matematiikan kokeissa silloin, kun osallistujille kerrotaan etukäteen naisten olevan huonompia matematiikassa.
– Asenteet muuttuvat korkeintaan hitaasti, mutta aktiivisen politiikan tulisi pyrkiä puitteisiin, joissa ihmisiä kohdeltaisiin mahdollisimman vähän minkään ryhmän edustajina ja sallittaisiin yksilöiden tehdä valintoja, jotka parantavat omaa asemaa edes marginaalisesti. Vaikkeivat kaikki mahdollisuuksiin tartu, on tärkeää, että ne ovat olemassa. Henkilön oman rajahyödyn noustessa hyötyy myös yhteisö – ikään kuin sivutuotteena – vaikkei allekirjoittaisikaan tämän viikon puhutuimman vasemmistofilosofin Jari Ehrnroothin näkemyksiä kollektiivisesta moraalista.
Lepomäen mielestä julkisessa keskustelussa ei aina sisäistetä, mitkä toimenpiteet tosiasiallisesti lisäävät ja mitkä vähentävät inhimillisiä vaihtoehtoja.
– Yhden koon työsopimukset eivät aja sen puoleen pieni-, keski- tai hyvätuloistenkaan asiaa, sillä ne lisäävät työttömyyttä, mikä ei hyödytä ketään. Erityisen pahasti työttömyys kostautuu kaikissa olosuhteissa henkilöille, jotka poikkeavat siitä unelmatyönhakijasta, jonka cv on moitteeton.
Kansanedustajan mielestä sosiaaliturvan ei ole syytä lokeroida, vaan lisätä kannustimia työhön ja yrittäjyyteen kaikissa tilanteissa.
– Ensisijaisen tarveharkinnan tulisi aina olla ihmisellä itsellään: ilman syvällistä tunnetta siitä, että elämäänsä ja tulotasoonsa voi vaikuttaa, elämästä katoaa pohja – tai juuri ne mahdollisuudet.
Sosiaaliturvan pitää hänen mukaansa myös sallia ja kannustaa omaehtoiseen taloussuunnitteluun, mukaan lukien säästämiseen.
– 1990- ja 2000-luvuilla seitsemän kymmenestä alimmassa tulokymmenyksessä olleista henkilöistä oli noussut 10 vuoden aikana ylempiin tuloluokkiin. On tärkeää, joskin tulevaisuudessa ehkä entistä haastavampaa, pitää tämä luku suurena, Lepomäki kirjoittaa.