Kokoomuksen kansanedustaja Ruut Sjöblom perustelee blogikirjoituksessaan terapiatakuun toteuttamista.
– Ihmismielen hyvinvointiin kuuluu usein läheisesti turvallisuuden tunne, elämän mielekkyys ja positiivinen kokemus itsen ja muiden tärkeydestä. Mielen hyvinvointia lisää kokemus ja tieto siitä, että pystyy viime kädessä selviytymään vaikeistakin tilanteista tai traumoja aiheuttavista kokemuksista, Ruut Sjöblom kirjoittaa.
– Monesti tarvitsemme siihen apua, koska elämä ei mitenkään voi etukäteen opettaa, miten selviydytään esimerkiksi pitkäaikaisesta kiusaamisesta, hylätyksi tulemisen tunteesta, alkoholismista, väkivallasta tai hyväksikäytöstä, läheisen tai itsen vakavasta sairastumisesta tai läheisen kuolemasta. Yksinäisyys ja pitkäaikainen kokemus siitä, että kukaan ei kuule eikä näe voi aiheuttaa myös mielen järkkymistä.
Mielen järkkyessä ihminen tarvitsee Sjöblomin mukaan apua mahdollisimman nopeasti. Esteeksi voivat tulla pitkät jonot, monimutkaiset vaiheet ja byrokratia.
– Lisäksi ihmisellä voi olla korkea kynnys hakea apua leimautumisen pelon vuoksi. Terapia on usein myös kallista, jolloin taloudellinen tilanne voi olla este tarvittavan hoidon saamiselle. Tällöin heräävät kysymykset myös yhdenvertaisuuden toteutumisesta.
Riittävän hoidon varmistaminen on kansanedustajan mukaan todella tärkeää, sillä mielenterveysongelmiin tarjottavat hoidot ovat tehokkaita. Joka neljäs suomalainen tarvitsee niitä joskus ja yli 400 000 suomalaista käyttää masennuslääkkeitä. Mielenterveysongelmat ovat syynä puoleen työkyvyttömyyseläkkeistä.
– Lakimuutos edellyttäisi toteutuessaan, että ilmenneen mielenterveysoireen mukainen hoito alkaisi kuukauden sisällä ensimmäisestä terveyskeskuskäynnistä eikä sen myöntämiseen vaadittaisi enää erikoislääkärin diagnoosia. Muutoksen myötä soveltuvaa varhaista hoitoa tulisi myös olla tarjolla jo perusterveydenhuollon palveluissa, minkä lisäksi potilaalla olisi mahdollisuus saada hoitoa myös silloin, kun hänelle ei voida myöntää Kelan tukemaa kuntoutuspsykoterapiaa, Sjöblom toteaa.
Psykososiaalisen hoidon tarjonnan ja ammattihenkilöiden täydennyskoulutuksen lisääminen tarkoittaisi noin 35 miljoonan euron kustannuksia.
– Arvioitu menolisäys olisi lopulta varsin pieni, erityisesti kun otetaan huomioon se, kuinka suuri parannus aloitteen toteutuminen olisi nykytilaan verrattuna niin hoitojonojen kuin yhdenvertaisuudenkin näkökulmasta.