Eläkeikäiset eivät kuitenkaan ole yhtenäinen joukko, vaan eläkeläisten väliset erot ovat kasvaneet, huomauttaa Eläketurvakeskus.
Eläketurvakeskus vertasi eri ikäryhmien tuloja ja kulutuskäyttäytymistä vuosina 1985–2012. Vajaan 30 vuoden aikana eläkeikäisten ja työikäisten väliset tuloerot ovat kaventuneet 12 prosenttiyksikköä. Samaan aikaan ryhmien välinen ero kuluttamisessa on pienentynyt 15 prosenttiyksikköä.
Kuluttaminen jakautuu nykyisin tasaisemmin eri ikäryhmien välillä. 1980-luvulla 40–44-vuotiaiden ikäluokka kulutti eniten, mutta nyt kulutus jatkuu tasaisena eläkeiän kynnykselle asti.
Eläkeikäisten kulutuksen kasvu on tapahtunut pääosin tulojen kasvun myötä. Silti eläkeikäiset säästävät edelleen suuremman osan tuloistaan kuin työikäiset.
Keskinäinen eriarvoisuus on ollut koko ajanjakson suurempaa eläkeikäisten kuin työikäisten välillä. Eläkeikäisten välinen eriarvoisuus on kasvanut vuodesta 1985, mutta vähemmän kuin työikäisten välillä. Erot ovat pienemmät, kun otetaan huomioon julkisten palveluiden käyttö.
– Eläkeikäiset eivät ole yhtenäinen joukko, vaan osa on hyvin toimeentulevia ja osa pienituloisia, sanovat Eläketurvakeskuksen ekonomistit Kati Ahonen ja Risto Vaittinen.
Ikääntyneiden asema on kulutuksella mitattuna kohentunut merkittävästi. Vielä 30 vuotta sitten 60–64-vuotiaat kuluttivat vain 70 prosenttia siitä, mitä parhaassa työiässä olevat (45–49-vuotiaat) kuluttivat. Sama suhde vuonna 2012 oli 96 prosenttia.
– Taustalla vaikuttaa 60–64-vuotiaiden 2000-luvulla noussut työllisyys ja aiempaa korkeammat alkavat eläkkeet, Ahonen ja Vaittinen toteavat.
Myös eläkeikäisten kulutuksen rakenne on lähentynyt huomattavasti työikäistä väestöä. Asumisen ja liikennemenojen osuus kulutuksesta on noussut sekä työ- että eläkeikäisillä.
Eläkeikäisten kulutuksessa painottuvat asumismenot ja elintarvikkeet. Näiden osuus kulutuksesta on sitä suurempi mitä vanhemmasta kotitaloudesta on kyse.
Tutkimusaineistona käytettiin kuutta Tilastokeskuksen Kulutustutkimusta vuosilta 1985–2012.