Perpektiiviharha. Tällaisen ekonomisti Timo Tyrväinen näki ujuttautuneen poliittiseen keskusteluun siinä vaiheessa, kun ilmastonmuutoksen torjuntainvestoinneista puhuttiin lähinnä yhteiskunnalle koituvina kuluina.
Tyrväinen korosti vuonna 2019 Nykypäivän haastattelussa, ettei talous toimi niin. Ja miten rahoitusmarkkinoilla ja yrityksissä oli alettu laajalti ymmärtää tappioriskit, jos ilmastokysymyksiin viitataan kintaalla.
Tyrväinen – entinen Aktian pääekonomisti – on toiminut Climate Leadership Council -yhdistyksen pääekonomistina vuodesta 2017 lähtien. Vuonna 2014 perustettuun kotimaiseen ilmasto-business-verkostoon kuuluu yli 90 organisaatiojäsentä. Mukana on isoja suomalaisyrityksiä, yliopistoja, tutkimuslaitoksia. Henkilöjäsenten joukosta löytyy sellaisia nimiä kuten Antti Herlin, Mikko Spolander, Petteri Taalas, Esko Valtaoja. Verkosto on vakuuttunut siitä, että siirtymä kestävään kehitykseen perustuvaan maailmaan on mahdollista, taloudellisesti järkevää ja rahoitettavissa.
Huhtikuussa 2023 Tyrväinen vastaa puhelimeensa kotoaan Helsingissä. Julkista keskustelua ovat viime vuosina hallinneet kriisit. Ensin koronapandemia. Sitten Ukrainan sota. Kansalaisten huoli ilmastonmuutoksesta on painunut jossain määrin taka-alalle. Toisaalta epäilyt siitä, että ilmastonmuutos olisi joku harhakäsitys tai että ihmisen rooli siinä ei olisi merkittävä, ovat kriisien katveessa sulaneet pois lähes huomaamatta. Samaan aikaan elinkeinoelämä on jo täyttä päätä matkalla uuteen ympäristökestävään talouteen.
Viime aikoina elinkeinoelämän piiristä on käytetty painavia puheenvuoroja vihreän siirtymän puolesta. Vaikuttajien huoli ei liity siihen, miten yritykset kykenevät sopeutumaan ilmastonmuutokseen. Kyse on siitä, ymmärtävätkö päättäjät, mihin maailma on väistämättä menossa.
Helmikuussa CLC-verkosto julkisti yhdessä konsulttiyhtiö Boston Consultin Groupin kanssa tutkimuksen, jossa arvioitiin vihreän siirtymän voivan tuoda Suomelle 85-100 miljardin euron vientitulot vuoteen 2035 mennessä. Tutkimukseen haastateltujen yritysten keskeiset viestit tulevalle hallitukselle ovat tässä: lupaprosesseja tulisi nopeuttaa, byrokratiaa vähentää, verotuksen tulisi säilyä ennakoitavana ja kannustaa sijoituksiin. Toimenpide-ehdotuksissa nostettiin esiin myös julkiset hankinnat sekä osaajien koulutus ja houkutteleminen ulkomailta Suomeen.
Palataan arvioon lähes 100 miljardin euron vientituloista. Summa kuulostaa isolta. Mitkä ovat ne keskeiset toimet, joilla tähän päästään?
– Ekonomistina katson tätä asiaa näkökulmasta, jossa politiikka on mahdollistaja. Olennaista on, ettei meillä saa syntyä epäselvyyttä siitä, mikä vihreän siirtymän toteutumisen elintila Suomessa on. Julkinen raha ei riitä tarvittavien investointien rahoittamiseen. Pääosin ne toteutuvat yksityisellä rahoituksella, Tyrväinen korostaa.
Epävarmuus on sijoittajille riski
Yksittäisten rahojen tai toimien sijaan ekonomisti painottaa isoa kuvaa. Juna on jo liikkeessä. Padot ovat jo murtuneet. Kun globaali kokonaiskysyntä muuttuu, myös tarjonnan on pakko muuttua. Maailma on siirtymässä väistämättä uuteen, vähähiiliseen ja lopulta hiilineutraaliin aikaan.
– Jos meillä politiikasta tulee viestejä, jotka ovat ristiriidassa tämän kanssa tai herää kysymys, aikooko Suomi oikeasti olla tässä eturintamassa, se syö uskottavuutta. Kyseessä on mainehaitta. Tämän ei tarvitse tarkoittaa edes sitä, että valitulta tieltä oltaisiin oikeasti lipsumassa. Ongelma on jo syntynyt, jos meillä ja erityisesti muualla herää tällainen kysymys.
Tyrväinen kehottaa tarkastelemaan asiaa etenkin sijoittajien ja investoijien näkökulmasta. Vihreän siirtymän hankkeissa kyse on strategiavalinnoista, tuotevalinnoista ja teknologiavalinnoista, joita koskevat ratkaisut ja investointipäätökset vaikuttavat yrityksen menestymiseen vuosikymmenten ajan.
Jos poliitikot toimivat ”tyhmyyttään taitamattomasti tai lyhytnäköisesti”, voi tämä johtaa siihen, että yritykset tai sijoittajat tekevät omat johtopäätöksensä. Epäselvyys on riski ja riskin noustessa joku merkittävä ilmastoratkaisu saatetaan toteuttaa mieluummin muualla, Suomen rajojen ulkopuolella.
– Kaikki asiat, jotka vähentävät epävarmuutta ja lisäävät luottamusta toimintaympäristöön, madaltavat investointikynnystä. Samaan aikaan täytyy muistaa, että vaikka meillä olisi kuinka hyvin tiedossa EU:n ja Suomen ilmastolinjaukset, eihän se tarkoita sitä, että vihreisiin ratkaisuihin investoiminen olisi riskitöntä.
Ruotsi kirii kilpailussa
Tällä Tyrväinen ei tarkoita sitä, ettei sijoittajilla tai yrityksillä olisi syytä epäillä ilmastonmuutosta ja sen merkitystä koko elinkeinoelämälle. Tai sitä, etteikö tässä kannattaisi olla etukenossa. Riskit liittyvät enemmänkin kanssakilpailijoihin. Uusiin keksintöihin ja teknologioihin. Maiden väliseen kilpailuun, joka on kiristymässä.
On viitattu esimerkiksi Pohjois-Ruotsiin, jossa on suunnitteilla vihreän siirtymän investointipäätöksiä yli sadan miljardin euron arvosta.
– Kun puhutaan siitä, että Suomi on päästöjensä suhteen pieni maa, on hyvä ymmärtää, että meillä voi olla tämän globaalin ongelman ratkaisemisessa kuitenkin iso kädenjälki, joka on moninkertainen hiilijalanjälkeemme ja omaan kokoomme nähden. Puhtaiden ratkaisujen markkinoilla on parempi olla myyjäpuolella kuin jäädä ostajapuolelle.
Kun Suomessa on pelätty, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen syö suomalaisyritysten menetysmahdollisuuksia, Tyrväinen heittää pallon takaisin:
– Kun tällaisia väitteitä on heitetty ilmaan, me olemme sanoneet jo vuosia, että kysykää yrityksiltä. Ja sieltä tulee kyllä päinvastaista viestiä.
Yritysten näkökulmasta tärkeää on jo täällä Suomessa toimintaympäristö, joka mahdollistaa ja kannustaa ottamaan käyttöön ilmastoystävällisiä ratkaisuja ja keksintöjä. Kun ne on Tyrväisen mukaan täällä jo ”toimiviksi testattu”, niiden myyminen eteenpäin kansainvälisille ostajille on helpompaa.
Polttoainepäätös herätti kysymyksiä
Suomessa ryhdytään pian käymään hallitusneuvotteluja. Mitkä voisivat olla käytännössä sellaisia ristiriitaisia viestejä, jotka saattaisivat saada sijoittajat epäröimään? Miten olennaista on pitää kiinni esimerkiksi vuoden 2035 ilmastotavoitteesta, jonka mukaan Suomi on siihen mennessä hiilineutraali?
– Tämä 2035 tavoite naulaa käytännössä kiinni sen, että Suomi on maana eturintamassa etenemässä kohti hiilineutraalia taloutta. Perässä tulee siirtymään koko Eurooppa, vähitellen kaikki kehittyneet maat ja ennen pitkää myös kehittyvät maat.
Tyrväisen mukaan se, että tavoitteesta halutaan pitää jatkossakin kiinni, vähentää suomalaisilta yrityksiltä yhden keskeisen epävarmuustekijän. Toki yritysten näkökulmasta riskejä ja epävarmuuksia jää yhä ilmaan liittyen alati kiihtyvään kilpailuun ja erilaisiin teknologiavalintoihin.
Kun keskeistä ovat vihreään siirtymäänkin liittyen osaaminen ja innovaatiot, mikä merkitys on puolueiden parlamentaarisesti hyväksymällä tavoitteella nostaa tutkimus- ja kehittämismenot neljään prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen vuoteen 2030 mennessä?
– Tämä on iso asia. Kun globaali kokonaiskysyntä tulee muuttumaan, vähähiilisiä tuotteita tullaan jatkossa preferoimaan entistä enemmän. Ne ovat maailmankaupan nopeasti kasvava ala.
Tyrväinen korostaa, etteivät uudet innovaatiot synny tyhjästä, vaan erilaisista tieteellisistä oivalluksista. Siksi on tärkeää, että yhteiskunta kannustaa ja satsaa esimerkiksi metsäpohjaisen tieteellisen biotutkimuksen kehitykseen.
Palataan lopuksi vielä tuohon, kun viittasit tuohon, jos poliitikot toimivat ”tyhmyyttään taitamattomasti tai lyhytnäköisesti”. Minkälaisiin käytännön ratkaisuihin viittaat?
– No yksi tällainen ratkaisu on ihan tuore. Polttoaineiden sekoitevelvoitteen alentaminen tehtiin, kun Venäjän hyökkäyssota ajoi polttoaineiden hinnat rakettimaiseen nousuun. Tämä valinta herätti kansainvälisten toimijoiden piirissä joitakin kysymyksiä siitä, miten tosissaan Suomi on asemoitunut ilmastorintaman etujoukkoihin. Aina kun joudutaan selittelemään, on astuttu askel heikoille jäille.