Perussuomalaisten puheenjohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purra ehdotti helmikuussa Suomeen Tanskan mallia, jossa maahanmuuttajilta vaaditaan työntekoa sosiaalitukien saamiseksi. Purra huomautti, että Tanskassa toimeentulotuki ja viimesijainen tuki on sidottu 37,5 tunnin työvelvoitteeseen viikossa.
Työvelvoitetta laajennettiin Tanskassa viime vuonna. Velvoite koskee henkilöitä, jotka ovat viimeisen vuosikymmenen aikana asuneet maassa alle yhdeksän vuotta ja tehneet täysipäiväisiä töitä vähemmän kuin 2,5 vuotta.
Sosiaaliturvaa ei saa, jos työvelvoite ei täyty. Tuntimäärää voidaan tosin säätää esimerkiksi heikentyneen työkyvyn perusteella.
Kunnallisten töiden vaatimuksena on se, etteivät ne korvaa markkinaehtoista työtä ja vääristä kilpailua. Hyödylliseksi lasketaan muun muassa avustava työ hoivakodeissa ja roskien kerääminen. Velvoitetta voi täyttää koulutuksilla ja osallistumalla työllistymistä edistäviin palveluihin.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n tutkimusprofessori Pasi Moisio sanoo Helsingin Sanomille, että mallin siirtäminen Suomeen voisi olla haastavaa, koska täällä perustuslaki antaa poikkeuksellisen vahvan oikeuden sosiaaliturvaan. Tanskan työllisyyspalvelut ovat lisäksi laajempia.
– Suomi eroaa muista Pohjoismaista juuri siinä, että sosiaaliturvamme keskittyy passiiviseen rahan jakamiseen. Velvoitteita tai mahdollisuuksia palveluihin ja kasvokkaiseen kohtaamiseen on vähän, Moisio sanoo HS:lle.
Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja, ekonomisti Sami Pakarinen miettii, onko Suomen lähestymistapa lähtökohtaisesti väärä.
– Olemmeko Suomessa unohtaneet, että hyvinvointiyhteiskunta vaatii toimiakseen myös osallistumista, ei vain etuuksien nostamista, Pakarinen kysyy X:ssä.