Teollisuuden mukaan riittäisi, jos tavoitteeksi asetettaisiin pelkästään hiilidioksidipäästöjen. EU:n komissio ehdottaneekin viikon päästä 35 – 40 prosentin vähennystä vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä.
Siitä, sitooko komissio ehdotuksensa kansainvälinen ilmastosopimuksen syntyyn ensi vuonna Pariisissa, ei vielä ole tietoa.
Uusiutuvan energian osuudelle ja energiatehokkuuden parantamiselle ei teollisuuden mukaan tarvittaisi sitovia tavoitteita, eikä ainakaan maakohtaista jyvittämistä.
Tämä vuosikymmen mennään vielä kolmella rinnakkaisella tavoitteella eli 20 – 20 – 20-säännöllä: kasvihuonepäästöjä on vähennettävä 20 prosenttia, uusiutuvan energian osuus nostettava 20 prosenttiin ja energiatehokkuutta parannettava ohjeellisesti 20 prosenttia.
Tavoitteista päättämiseen osallistuva Euroopan parlamentti ehätti jo julkistaa omat sitovat tavoitteensa: hiilidioksidipäästöjä on leikattava 40 prosenttia uusiutuvaa energian osuus lisättävä 30 prosenttiin ja energiatehokkuuden parannuttava 40 prosenttia.
Komission prosenteilla spekuloidaan vilkkaasti, mutta varmaa on vain se, etteivät ne tule olemaan samat kuin parlamentin muuten kuin ehkä kasvihuonepäästöjen vähentämisen osalta. Selvää myös on, etteivät parlamentin tavoitteet mene sellaisenaan läpi jäsenmaissa.
Olennaista on myös se, ehdottaako komissio parlamentin tapaan sitovat tavoitteet myös energiatehokkuuden parantamiselle ja uusiutuvan energian osuudelle ja ovatko ne EU:n laajuiset vai maakohtaiset.
EK:n johtavan asiantuntijan Mikael Ohlströmin mukaan uusiutuvan energian osuuden nostaminen kymmenellä prosenttiyksiöllä nostaisi Suomelle jyvitetyn osuuden 38 prosentista 50 prosenttiin loppukulutuksesta.
– Lissabonin sopimuksen perusteella siitä voisi nostaa jo oikeusjutun. Varmaa on, että maakohtaisista kiintiöstä neuvoteltaessa – jos sellaisia ehdotetaan – jokaisella jäsenmaalla olisi oma ehdotuksensa laskentakaavaksi.
Hänen mukaansa edellinen harjoitus oli niin kallis, että EU-tason suositus riittäisi sitovan prosentin sijasta. Uusiutuvan energian vaatimus on luonut EU:n satojen kansallisten tukien järjestelmän, joka sotkee sähkömarkkinoita, maksaa paljon eikä edes leikkaa päästöjä toivotulla tavalla.
Tukipolitiikka on joutanut siihen, ettei Euroopassa juurikaan tuoteta markkinaehtoista energiaa, vaan lähes jokaista energiamuotoa aurinkopaneeleista ydinvoimaan ja kivihiilleen tuetaan jossakin jäsenmaassa.